Decades World Tour 2018 – Osa 7

NW_decades_NA

You can use Google Translator to read this blog in english:

 

<- Siirry edelliseen osaan

Day 29, 5.4 -18

Edmonton, AB, Kanada

Northern Alberta Jubilee Auditorium

Linkki 360 kuvaan: http://360.io/U9EZJX

Jälleen voi sanoa, että Kanada-USA, 6-0. Ruoka jälleen kerran hyvää, mutta mautonta. Ei hätää, Kimmon keittiöstä löytyy apu.

1

Jengit yleensä aina nauraa, kun käyn ostamassa näitä, mutta kumma kyllä kyselijöitä näille alkaa tulemaan päivittäin. Yleensä vastaukseni on tiukka, EI! Kyse ei ole rahasta tai siitä, etteikö pieni määrä suolaa olisi mahdollista saada. Kyse on periaatteesta, nämä maksavat vaan pari kymppiä. Vaivalloista on hakeminen kaupasta ja mukana raahaaminen.

En anna. Piste!

Crew osiossa Antti esitteli kalustoaan. Siitä kuitenkin puuttuu tämä Marshall-kaappi, jonka kytkentä näyttää tältä.

2

Kaiutin on oikeastaan Empun Corona teline ja piuha on kiinni ihan vaan yleisön hämäämiseksi.

 

Day 30, 6.4 -18

Knitting Factory, Spokane, WA, USA.

Kuvasin täältä 3 h timelapsen, joka on puristettu reiluun kahteen minuuttiin.

 

 

Day 31, 7.4 -18

Queen Elizabeth Theater, Vancouver, BC, CA

Jokaiseen sääntöön löytyy aina poikkeus. Tällä kertaa Kanada näytti toisen ääripäänsä, kun saavuimme paikalliseen kaupungin teatteriin. Eipä tainnut olla nimittäin yhtään työhönsä kyllästymätöntä työntekijää tässä mestassa. Ville sai ”avukseen” vanhan patun, joka ei missään vaiheessa esitellyt itseään ja Ville nimesikin kaveri ”lightdudeksi”.

Äänipuolella oli ihan ok henkilö. Soundcheck meni myös ihan ok, ei siinä mitään.

Paniikki alkoikin vasta, kun ensimmäinen kappale ”End Of All Hope” alkoi.

PA:sta ei kuulunut juurikaan mitään yleisön metelin alta. Yleisö huutaa yli 100dB ja PA:sta sain vaivoin irti 93dB.

3

WTF!?

Äänihemmoa ei tietenkään ollut missään lähimaastossa ja onneksi sain ryhmämme videomies Jasonin etsimään soundihemmoa. Varttihan siinä menee ja tyyppi tulee kysymään mikä nyt on vialla.

Minä:” JAA MIKÄ ON VIALLA? Soundcheckissä kaikki oli ok, mutta nyt oot laittanut jonkin jarrun päälle!”

Leipiintynyt äänihahmo: ”No, mä ajattelin laittaa pikkusen limitteriä.”

Minä: ”Käy nyt ottamassa se pois päältä!”

Hahmo: ”No joo.”

Ja mitä tapahtui? Pari desibeliä sitä tuli lisää, eikä tyyppi tietenkään tullut takaisin.

Jason uudelleen liikkeelle ja kävimme saman tyyppisen keskustelun kuin yllä ja nyt päästiin huipuissa yli 96 db. Emmä tiedä, jaksaako vääntää enää tuon tyypin kanssa. Paskat, mennään näillä, kunhan vaan päästään pois äkkiä.

Keikan päätyttyä kiertueen amerikkalainen järjestäjä, John Finberg, tuli ja kysyi, miten meni ja minkälainen paikka? Sanoin ihan suoraan mitä oli tapahtunut ja että toivon, ettei tarvi ikinä tulla tänne. John vastasi, että vierellään oleva kaveri on muuten näiden Kanadan keikkojen promoottori ja lupasi laittaa kaupungille viestiä huonosta kohtelustamme. Jatkoi vielä, että Vancouver on erittäin tarkka hyvästä maineestaan tällaisissa tapauksissa. Saa nähdä minkälaisen kurinpalautuksen Queen Elizabeth Teatterin henkilökunta saa. Tai näkemättähän se oikeasti jää.

 

Day 32, 8.4 -18

The Roseland Theater, Portland, USA

Portland, tuo muffinssien luvattu kaupunki. Täältä löytyy makeat ja suolaiset pullat joka lähtöön. Muistan, kuinka edelliskiertueella kiertuemanagerimme Roger oli aivan liekeissä 24/7 auki olevasta muffinssikaupasta. Kuka tarvitsee pullaa yötä-päivää? Tai niin no, kun katselee ympärilleen, niin voi helposti ymmärtää kuka on pullaa syönyt! Minä en edes maista tätä Rogerin suurinta herkkua, pekonimuffinssia vai mikä pulla lienee.

4

Keikkapaikka on nimeltään ”teatteri”, mutta kyllähän tämä enemmän joltain klubilta vaikuttaa.

Miksauspiste taas jälleen kerran valitettavasti parven alla ja todella syvällä. Onneksi mukana on Genelec 1030 kaiuttimet, jotka osoittautuivat korvaamattomaksi illan esiintymisen aikana. Yleisö kun tuli eteen, niin eipä sitä talon äänijärjestelmästä kuulunut mitään.

5

Kunnialla päästiin täälläkin maaliin.

 

Day 33, 9.4 -18

Day-off, lento Las Vegasiin.

Keikka huomenna Vegasissa. Kaksi vaihtoehtoa: Lentää ja mennä NAB- messuille tutustumaan Avidin uusiin S6L miksereihin vai könöttää bussissa kaksi vuorokautta.

Eipä ollut ihme, että Aksun kanssa päätimme valita ensimmäisen vaihtoehdon. Eilisen keikan jälkeen muutamaksi tunniksi hotelliin ja aamulla klo 5 kohti Portlandin lentokenttää, josta lento ensin Long Beachin kentälle Kaliforniaan ja sieltä Las Vegasiin.

6

Saavuimme perille puolelta päivin, kävimme kirjautumassa hotelliin jonka jälkeen olisi pakko etsiä jotain syötävää. Löytyihän se.

7

Giant meetball oli nimensä mukainen. Tää kansa on sekaisin ja ylipainoista!  Ruokahetken jälkeen suuntasimme kohti messuja. Olin sopinut suomalaisen Msonicin Ossi Männikön kanssa audienssin ja esittelyn tänään klo 15.

Passilla sisään ja tutustumaan laitteisiin.

8

 

Avidin ständillä kävi kova kuhina, ennen kaikkea ProTools osastolla, jossa tyypit demosivat viimeisimpiä elokuvatuotoksia. Meillä kävi hieman huonompi tuuri, koska kaveri, jonka oli tarkoitus pitää tuo demohetki, oli liikenneongelmien takia joutunut perumaan tämän päivän tilaisuutensa. No, on täällä varmaan jotain muitakin tyyppejä.

Ja löytyihän sellainen joo: Robert Scovill.

Ei kaveri tainnutkaan tehdä mitään mainittavia orkestereita: Tom Petty, Prince, Rush, Alice Cooper, Def Leppard… Nyt alkaa hävettämään, mutta Roberthan tuntuu olevan leppoinen heppu, jonka kanssa on helppo jutustella.

9

Esillä oleva Avid S6L mikseri sarja on sinänsä jotenkin tuttu, onhan meillä yksi moinen kapistus käytössä. Itse en ole (vielä) ehtinyt tiskillä tehdä yhtään keikkaa.

Käyttöliittymä on kuitenkin hyvin samanlainen kuin meillä täällä käytössä olevassa S3L pikkuveljessä, joten kysymysten teko käy helposti. Pari mieltäni painanutta kysymystä, kuten esim uuden snapshotin pikavalinnan / ohjelmoinnin puuttuminen on vaivannut pitkään. Scovill ensin yritti etsiä toimintoa. Sanoin, että ihan turhaa etsit, ei sitä ole siellä. Ei muuta kuin kynä käteen ja Robert kirjoitti asian ylös ja lupasi asian tulevan käsittelyyn.

Aika tuntui vilahtavan nopeasti ja totesinkin, että meidän tulee antaa tilaa muillekin messukävijöille. Porukalla poistuimme Vegasin iltaan. Ossi tarjosi hotellin lähistöllä vielä ruuat ja parit drinkin, jonka jälkeen oltiinkin ihan valmiita suoraa sängyn pohjalle. Kello taisi olla about 19, kun pääsin hotellihuoneeseen ja ajattelin, ettei nyt saa nukahtaa missään tapauksessa. Mutta minkäs teet, kun takana on lyhyt edellisyö, varhainen lento, messupäivä ja päälle iltaruokailu.

Heräsin joskus kello 23 ja säikähdin, että nytkö sitten valvotaan aamuun. Turhaa pelkoa. Uni jatkui varmaan 10 min päästä ja kesti aamuun.

 

Day 34, 10.4 -18

Brooklyn Bowl, Las Vegas

Nyt on erikoisimpia keikkapaikkoja, mutta hyvällä tavalla. Iso sali, d&b V sarjaa PA:na, mutta mikä ihan parasta, lavalta katsottuna oikealle aukeaa 16 ratainen keilarata! Tämmöisiä lisää.

Linkistä 360 asteen kuvaan: http://360.io/3GDqch

Näkymä yölliseen Las Vegasiin bussien parkkipaikalta katsottuna. Maailman pyörän oikealla puolella näkyy LinQ hotelli, jonka vieressä keikkapaikkamme sijaitsi.

10

 

Day 35, 11.4 -18

Matkustusta Venturaan eli jonkun mielestä tämä on sitten vapaapäivä?

No olihan se nyt ainakin päivä ilman työntekoa.

Hotelli sijaitsee Tyynenmeren rannalla. Tuulee, mutta aurinko porottaa armottomasti ja minä poika kun palan helposti, niin pakko on käyttää näitä yli 50-vuotiaille tarkoitettuja aurinkorasvoja.

11

Käynti Ventura Pierillä, joka on rakennettu 1872 ja sieltä rantaravintolaa ruokailemaan Aksun ja Villen kanssa.

12

Linkki 360 asteen kuvaan: http://360.io/UNFwvK

Meikäläinen kun on tuollaisen voimakkaasti maustetun ruuan ystävä, niin pakkohan se oli kokeilla drinkkilistan ensimmäistä juomaa.

13

 

Ja toimihan tämä, nam.

14

Illalla vielä yhteinen iltahetki koko porukan kanssa. Hienoa!

Huomiselle keikkapaikalle onkin matkaa vaan pari sataa metriä, kävelen !

 

<- Siirry edelliseen osaan

adminDecades World Tour 2018 – Osa 7

Kommentit 2

  1. Slayed Dreamer

    Nämä ovat aina yhtä mahtavia tarinoita behind the scenes. Tuli semmoinen kyssäri mieleen, että pidättekö te ”pientä mustaa kirjaa” keikkapaikoista, mikä oli hyvää, mikä huonoa?

    Ainakin näistä jutuista paistaa läpi se, että et ole JBL:n ylin ystävä? :)

    1. Kimmo

      Moi. Ei mulla ainakaan ole minkäänlaista kirjaa paikoista ole.
      Ja joo, JBL ei kuulu suosikkeihin, mutta siihen on syynsä. Ainakaan täällä kaiuttimen kotimaassa kyseiset systeemin ovat olleen aina aika perseestä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *