Nightwish Etelä-Amerikka 2004

You can use Google Translator to read this blog in english:

 

Day 1

18.11 2004 Lento Bukarestiin
Aamulla herätys klo 4.30 Hotelli Helkassa. On se ihme että nämä kaikki lennot lähtevät aamuyöllä ? Tai oikeastaan lento lähtee klo 7.00, mutta taas kauhean tavaramäärän (668 kg !) takia on kovastikin syytä olla ajoissa Seutulassa. Lähtöselvitys ja koneeseen, matka Bukarestiin menee tällä kertaa Frankfurtin (onkohan niitä muita vaihtoehtoja ?) kautta. Käynti illalla keikkapaikalla tarkistamassa tilanne ja yllätys. Odotukset eivät olleet mitenkään suuret, mutta jo ensi silmäys vakuuttaa ! Valokattaus on lähes täysin se mitä oli tilattu, siihen ei edes Saksan Go-Audio ollut pystynyt. Lähes koko henkilökunta osasi englantia ja oli palvelualtis ! Hyvä Romania !

Day 2

19.11 2004 Salaui Palace, Bukarest, Romania
Yli 4000 maksanutta isossa konserttisalissa, loppuumyyty siis. Pieniä kierto-ongelmia Tarjan laulun kanssa, koska PA oli suhteellisen takana.

Day 3

20.11 2004 Off day Bukarest
Tutustuminen paikalliseen äänentoistofirmaan. Matkalla nähtiin SE Ceaucescun palatsi, maailman toiseksi suurin rakennus. Kuljettajamme piti pienen kertauksen historiasta: 7 viimeisen rakennusvuoden aikana pytingin pystytys nieli 20 % Romanian bruttokansantuotteesta ! Se kaveri on ollut kyllä hullu !?

Day 4

21.11 2004 Lento Pariisi ja keikka Le Zenith
Iso halli jossa riittävän suuri d&b PA, tarpeeksi kaiutinpinta alaa liikuttamaan ilmaa. Pyrot jäi tekemättä lupaepäselvyyksien takia. N. 5000 ihmistä, loppuunmyyty konsertti. Soundi oli todella miellyttävä. Ranska ja Pariisi eivät taaskaan yllättäneet : kielitaito paikallisella henkiläkunnalla oli englannin kielen osalta heikko. Ulsch ei saanut lavahenkilöstöltä mikrofonijohtoa, ei englanniksi eikä saksaksi: microphone cable sanan luulisi olevan suht globaali, ainakin äänentoiston piirissä, mutta ei. Pariisin perinne jatkuu: En ole vieläkään nähnyt Eiffel tornia, vaikka tämä on jo 6. kerta täällä. Joskus epäilen onko Mr Eiffelin tekelettä oikeasti olemassakaan….

Day 5

22.11 2004 Lähtö Buenos Aires
Pitkä suora lento, 14 tuntia, pikkuisen alkoi puuduttamaan, unikaan ei meinannut maistua … boring !

Day 6

23.11 2004 Buenos Aires, Argentina
Suuri kaupunki, 4 vapaa päivää edessä… voi voi, olisi niitä keikkojakin voinut tehdä, mutta kun keikat Chilessä peruuntuivat viime tingassa niin minkäs teet.

Day 7

24.11 2004 Buenos Aires, Argentina
Hotellikuolemaaaaaaaa……

Day 8

25.11 2004 Buenos Aires, Argentina
Eläintarhassa käynti kitarateknikko Kimin kanssa oli erittäin loistava. En ole ikinä nähnyt niin paljon erilaisia eläimiä ja niiden eliolosuhteetkin vaikuttivat hyviltä, riittävästi tilaa ! Tapiiri on ruma eläin eikä meikäläisen käden kokoiset koppakuoriaisetkaan ihastuttavia olleet. Toivottavasti tuollaisia ei tule vastaan missään koskaan ikinä !

Day 9

26.11 2004 Buenos Aires, Argentina
Kyllä 4 vapaa päivää paikassa kuin paikassa alkaa maistumaan puulle. Tänne on tultu tekemään keikkoja eikä lomailemaan. Tekemisen puute !! Illalla kävin katsomassa Living Colour keikkaa samassa paikassa jossa meillä keikka huomenna. Tuo 90-luvun alun suosikkibändini oli kuitenkin puuduttavaa katsottavaa, vanhat biisit erottuivat joukosta. Uudet ihme kikkailua !?

Day 10

27.11 2004 Keikka Buenos Aires, Argentina
Yleisöä selvästi enemmän kuin eilisellä LC keikalla, management osasto kertoo lippuja menneen yli 5000 ! Suomalaisen mittapuun mukaan olisin arvoinut paikan kapasiteetin olevan 3000. Järjestelyt toimivat suhteelisen hyvin ja ainakin omalta osaltani olin tyytyväinen kalustoon ja palveluun. 4 paikallista bändiä on kuitenkin ehkä vähän liikaa ?

Day 11

28.11 2004 Sao Paolo, Brasilia
Ensimäinen Sao Paolon keikka myytiin loppuun ja tämä on lisäshow. Sali ei ollut ihan täynnä mutta yleisön meininki loistava. Todella iso EAW PA ja Soundcraft series 5 etupäässä. Muukin kalustus kestää vertailun eurooppalaisen festarin rinnalla ,mutta… juuri kukaan ei puhu englantia ja kaiken lisäksi etupään vahti katosi kolmannen biisin aikana jonnekin eikä enää ikinä ilmaantunut paikalle. Todella omituista. Samalla kun mies katosi, tuli mieleen Los Angelesin keikan “kauhun hetket”, kun laitteisiin tuli ongelma ja paikallista PA miestä ei näy missään! No, ei näistä urpoista olisi kyllä mitään apua ollutkaan ! Kyllä taas olisi opetusvideon paikka siitä kuinka hommat ei toimi. On aika vaikeaa suhtautua tähän maanosaan positiivisesti, ei ole vielä tullut kovinkaan monta asiaa eteen jotka olisivat toimineet hyvin tai edes tyydyttävästi.

Day 12

29.11 2004 Off day Rio de Janeiro, Brasilia
Matkustus Rioon. Keli on vähän viileä, “vain” +23 astetta. Ipaneman ja Copacabanan rannat ovat lähes tyhjiä. Taas eräs nähtävyyksiin liittyvä pettymys. Olin aina luullut että kyseiset rantalomabeachit ovat kymmenien kilometrien mitaisia, mutta ei . Ensinnäkin nehän olivat ihan Rion keskustaa ja vain muutamien satojen metrien mittaisia pätkiä ! Hö ! Taas särkyi yksi illusio !? Sitten meille kerrottiin että vesi noilla rannoilla on niin likaista ettei sinne kannata mennä uimaan, lähtee nahka !! No jopas on rannat…

Sokeritoppavuori sen sijaan ei tuottanut pettymystä. Pakollinen turistikäynti kyseiselle vuorelle osoitti jälleen kerran, että minulla on “korkeapaikan kimmo” . Köysirata vuoren huipulle on kaksi osainen: ensimmäinen on jyrkkä nousu ehkä parin sadan metrin korkeuteen, sen jälkeen pieni kävely ja toiselle köydiradalle, joka on pitkä ja kulkee TODELLA korkealla. Tuo James Bondista tuttu lasinen gondoli näytti heiluvan niin paljon ettei meikäläisellä ollut rohkeutta edetä loppuun asti vaan jäin odottelemaan joukkiomme paluuta välitasanteelle. Oli kuulemma ollut loistavat näkymät ympäri Rioa. No, kyllä minulle riitti se 200 m korkea näköala.

Day 13

30.11 2004 Rio de Janeiro, Brasilia
Ihmettelin klubin suuruutta tai oikeastaan pienuutta. Kapasiteeti ilmoituksen mukaan 2500, jälleen kerran Suomesssa tämä olisi ehkä 1500-1700. Lippuja kuitenkin myydään 3200 ! Voi vee ! Tuntuu etteivät nämä paikalliset kyllä ajattele mitään ?! Turva-aita romahtaa ja keikan alkua joudutaan siirtämään että rikkoutunutta aitaa saadaan pois enempien vahinkojen välttämiseksi. Ihmisiä pyörtyy kuumudessa ja tajuttomia, enimmäkseen tyttöjä nostellaan lavalle ja sieltä viileämpiin tiloihin.

Day 14

01.12 2004 Off day Rio de Janeiro, Brasilia
Corcovado, Jeesus patsas. Pakollinen nähtävyys….kuvissa se näyttää todella isolta!? Illalla syömään Villen ja Sytelän Vesan kanssa. Niin, entinen backline vuokrafirman omistaja on sitten rantautunut tänne.

Day 15

02.12 2004 Porto Alegre, Brasilia
Paskin PA IKINÄ ? Kun laitoin “stereot” päälle ajattelin että nyt jotain on todella pahasti vialla ? Yläpäät puuttuu tai sitten on mennyt kuulo ! Räkissä Klark Teknikin analogijakari, näyttää olevan 4-tie asennossa…. hä ? PA:han on joku itsetehty kyhäeilmä, joka on 3-tie ! Hmmm, Villen tutkiessa prosessoria, huomaamme ettei laitetteen modea saa muutettua kuin avaamalla sen kansi eli räkistä pois ja ruuvimeisseli käteen ! Sisältä löytyy palikka jota siirtämällä jakari saadaan 2-,3- tai 4- tieksi. Voi voi ! Kaverit on varmaan vetäneet tällä useamman vuoden. MIKSI KUKAAN EI KUUNTELE KORVILLAAN. Eli Peltosen Jykän sanoja lainatakseni: “Jengi ei kelaa ja ihme tyyppejä pyörii ! “ No muutoksen jälkeen se puuttuva diskantti tulee kaiuttimista, mutta ei tuo nyt vieläkään hyvältä kuulosta. Vajaan tunnin säädön jälkeen eq näyttää aika omituiselta, mutta mielestäni se on paras mitä saan aikaan. Eikun menoksi !

Intron alkaessa yleisön meteli on niin kova etten kuule PA:sta enää mitään, onko tuo nyt niin paha, koska se soundi on niin hirveä !

Day 16

03.12 2004 Belo Horizonte, Brasilia
Välimallin keikka ? Kaikki meni “ihan ok”, mutta siinäpä se sitten olikin. Yritin vielä jälkeenpäin muistella edes jotain high lightseja, mutta ei niin ei !

Day 17

04.12 2004 NO SHOW in Sao Paolo, Brasilia
Aurinkoa altaalla 1 h. Paistoi suoraan ylhäältä, vähän liiankin kuuma, yli 30 astetta. Nyt kuitenkin osasin varautua aurinkovoiteella enkä myöskään oleillut paahteessa liian kauaa !

Day 18

05.12 2004 Show Sao Paolo, Brasilia
6000 ihmistä, sold out. Keikan alkua jouduttiin siirtämään 1h, koska kaikkia ihmisiä ei saatu sisään ajoissa. Shown jälkeen juttelin takahuoneessa, jossa oli aika paljon väkeä, suomalaisen iltapäivälehden kuvaajan kanssa ja kerroin olevani Kauhavalta. Samalla hetkellä eräs mies käänsi päänsä ja kysyi kuka puhuu Kauhavasta ? Vastasin myöntävästi, johon tuli välittömästi vastaus:” Ruvetahan sitte puhumahan pohojanmaata!” Ällistyin kovastikin, koska huomasin että kyseinen henkilö oli minulle aikaisemmin esitelty Suomen Brasilian suurlähettiläs ! Näin se on pieni maailma ja Kauhava suuri ?

No, juttuhan siinä alkoi luistamaan kotoisista asioista ja kävi ilmi että tämä lähettiläs, Hannu Uusi-Videnoja oli muuttanut jo 1960 luvulla pois Kauhavalta, mutta… tarinoituamme tovin huomasimme että isämme olivat olleet samassa työpaikassa ja olimme olleet naapureita ! No jopas.. Tosin itse olin ollut tuolloin 2-3 vuotias.

Day 19

06.12 2004 Off day Sao Paolo, Brasilia
Itsenäisyyspäivä.

Day 20

07.12 2004 Lento Kolumbiaan
Aamuherätys klo 03.50, laukkujen pakkaus, pika suihku ja alas klo 04.30. Lähtö edessä Kolumbiaan, lento Perun Lima kautta. No huh huh. Katsoin eilen netistä vähän noita välimatkoja: Sao Paolo- Lima 3870km ja Lima-Bogota 1890km. Edessä siis aikamoinen istuminen lentokoneesssa ja siitähän minä niin pidän ! NOT !

Lentoyhtiöksi osoittautuu TacaPeru, kuulostaa vaaralliselta…. mutta jälleen kerran huomaan ettei pidä antaa ensivaikutelman johtaa harhaan, ennen kaikkea pelkän nimen perusteella ! Tsekkauksen jälkeen astumme nimittäin tuliterään Airbus 320 koneeseen !! Nousu ja lasku ovat kuin suoraan oppikirjasta.

Day 21

08.12 2004 Show Bogota, Kolumbia
Kolumbia, tuo kokainin kotimaa! Tämän mahtavan maan viranomaisilla oli sitten pokkaa vaatia suomalaisilta kopion rikosrekisteristä !? Jos tänne pääsy on tehty näin vaikeaksi, miten on mahdollista etteivät ne saa huumevirtoja katkaistua vai onko halujakaan ?!

Astuessamme lentokentältä ulos, ajaa pari kolme kuorma-autoa päätietä lavat täynnä rynnäkkökivääreillä varustautuneita sotilaita !? Näiden parin päivän aikana näin enemmän aseistettuja sotilaita kuin viimeisen 10 vuoden aikana yhteensä ja asun silti paikkakunnalla, jossa on Lentosotakoulu !

Noiden joukkojen kai pitäisi luoda turvallisuuden tunnetta, mutta mitenhän on jos huomaat että hotellin pääoven vieressä on maastoutunut kuorma-auto, jonka lavalla on about 50 mm tykki. Sitä alkaa miettimään miksi se on siinä ? Onko jossain lähistöllä joku ryhmittymä jolla on samanlainen tai ehkä vielä isompi ase ja se osoittaa tännepäin ?

Kirjautuessani sisään hotelliin, huomasin että tarjolla olisi internet yhteys 4€ vuorokausi hintaan ! Tilaus päälle ja receptionin Jose Maria lupasi että asennus suoritetaan n. 10 minuutissa. Joopa joo, Etelä-Amerikan 10 minuuttia : 7 kerran kyselyn ja 36 h aikana tuota haluttua palvelua ei koskaan tullut huoneeeseeni !!

Day 22

09.12 2004 Bogota, Kolumbia
Aamu herätys maailmankaikkeuden histrorian paskimmassa Intercontinental hotellissa ! Check out on yhtä tuskaa kuin koko Bogotassa olo: Kaljupäinen Jose Maria tiskin takan on ihan pihalla kaikesta. Minibaarilaskun selvittäminen tuntuu sekoittavan miehen pään lopullisesti. Radiopuhelimella tämä “kuuno” ottaa yhteyttä huonepalveluun, joka tsekkaa mitä edellisenä yönä on kaapista kaivettu. Voi paska ja kun vielä koko hoito kestää n.15 min / henkilö. Täällä maassa kaikki kestää, mutta kumma kyllä paikallinen väestö tuntuu olevan tottunut siihen !?

Avianca Airlines on kolumbialainen lentoyhtiömme matkalla Ecuadorin Quitoon. Matka alkaa mukavasti, mm penkit ovat koneen etuosasta ja meteli näinollen pieni, mutta kun päästään oikeaan lentokorkeuteen koneen ilmastointi alkaa puhaltaa etelänapamantereen talvi-ilmaa sisään !! KYLMÄ ! Mietimme mistä tämä voi johtua. Pohjoisen pojat (ja tyttö) tulevat päiväntasaajalle palelemaan ! Jukan teoria asiasta oli että 1.luokan hienostorouva oli ostanut Bogotasta pakastebroilereita ja ne täytyi saada jäisenä perille. Oma versioni taas tukeutuu vieraanvaraisuuteen: Kuultuaan että lennolla on suomalaisia, ajatteli koneen kapteeni luoda kotoisan tunnelman matkalle ?!

Asiaan tulee muutos, ei useiden valittelujen johdosta vaan vasta sen jälkeen kun olemme tukkineet ilmastointiritilät selkänojien paperisuojilla !

Day 23

10.12 2004 Quito, Ecuador
Aamulla lähes tunnin ajo keikkapaikalle, joka on pienehkö jalkapallostadion. Show siirrettin tänne, koska aikaisempi esiintymistila oli muutamaa kuukautta aikaisemmin hajoitettu yleisö toimesta ! Cradle of Filth:n keikka kyseisessä paikassa peruttiin ihan viime tingassa bändin toimesta ja sisään päästetty yleisö pisti paikat remonttiin ! Siinä samalla meni myös paikallisen backline firman kalusto (tästä syystä meille ei voitu toimittaa kunnollista tupla rumpusettiä ja Marcon basso stäkistä jäi yksi Ampeg bassokaappi uupumaan). Samassa rytäkässä meni PA firman sekä etupää että monitorimikseri (se poltettiin !). Huh huh ..

Meidät siis vietiin paikkeille jo klo 11 ja odotimme että kaikki olisi ollut about valmiina, mutta ei ! Ei täällä toimi näköjään muu kuin tulivuori ! Ecuadorissa on nimittäin CIA:n ylläpitämien loistavien tietosivujen mukaan maailman korkein toimiva tulivuori ! (http://cia.gov/cia/publications/factbook/)

No, mitäpä siinä voit tehdä kun PA lojuu nurmikolla… eikun backlinen kimppuun.

Sitäpä saakin odotella, koska omat kamamme ovat juuttuneet pakettiauton myötä odottamaan kuorma-autoa, joka on tuomassa “festivaalille” Bajamajoja! Onpa ennen kuulumatonta että kun pääesiintyjän crew tulee paikalle ja aloittaisi kamojensa kasauksen, joutuvat he odottamaan moista puuhastelua ! Villen sanojen mukaan Suomessa tästä asiasta vastaava saisi turpaansa. Jääpä aikaa muun kaluston tutkimiseen, joka kohta osoittautuu huonoksi ideaksi. 6 jalkainen support on tuettu vaijerilla ja nailon köydellä rautaputkesta olevaan jalkapallo maaliin ja kaiken lisäksi supportin jalat ovat 10×10 cm vaneripalojen päällä ! Otan noista kötystyksistä kuvia, muuten eivät usko koto-Suomessa tätä.

Ja aina vaan paranee: PA:n moottoreiden ohjaus tapahtuu työntämällä johdon pätkä suoraan 32A voimavirtapistokkeeseen ! Johtoa tökkinyt kaveri huomaa kuvausaikeeni, alkaa nauramaan ja kääntyy nopeasti minusta poispäin etten saisi tuosta touhusta kuvaa. Onnistun kuitenkin jotenkin.<br />

Lavan alta löytyy lisää mahtavaa osaamista. Ns. “Dimmercity” sijaitsee siellä ja paikallisen valotoimittajan työmiehet ovat saaneet aikaan todellisen kaaoksen. Tämä se näyttää “oksennuspallolta”

Emppu oli saanut emailin reilu viikko sitten jossa suoraan ilmoitettiin että koko

Nightwish ryhmä päästetään päiviltä kunhan saavumme Quitoon ! Palkkamurhaajat on hoitettu suorittamaan kyseinen lahtaus. On se hienoa tämä kiertue-elämä, tällä kertaa on siis kaksi eri mahdollisuutta kuolla: joko tapaturmaisesti sähköiskuun tai sniperin luotiin.

Vaikka on lähes päivän selvää, että tuollaisiin viesteihin pitää tottua ja olla liikaa ajattelematta niitä, niin kyllä se antaa aiheen ajatella asioita eri tavalla. Myöhemmin illalla linjacheckin yhteydessä, kun Tero meni illan pimeydessä lavalle, sydän melkein pysähtyi: pieni punainen laservalo kulki Teron päässä ja ylävartalossa !!! Itse hän ei huomannut mitään, mutta Kimi näki saman kuin minä ja oli kauhuissaan, syystäkin. Mietimme jonkin aikaa, pitäisikö asiasta mainita vai ei. Vaikea päätös. Jos kyseinen oli vain sekopään pilaa, olisi koko keikka ehkä pilalla turhan jännittämisen vuoksi. Päätimme olla sanomatta mitään muille. Keikka meni kuitenkin siltä osalta hyvin. Suurempi järjestyshäiriö muodostui lämppäribändin soundcheckin aikana kun kuului kova poksahdus ja sen jälkeen kaikki hiljeni. PA:sta katosi sähköt. Olimme tuolloin takahuoneessa, joka oli tällä kertaa teltta ilman mitään mukavuuksia, sähkölamppua lukuunottamatta (Melkoinen tuo jatkopistokesysteemikin ?)

Lähdimme varovasti katselemaan mitä oikein tapahtui ja huomasimme lavalla käyvän aikamoisen kuhinan, kun ongelmaa yritettiin selvittää. Yleisö alkoi kohta buuaamaan ja viheltämään. Kävelimme kohti porttia, josta olimme tulleet sisään, tämä sijaitsi yleisöltä rajatulla alueella. Kansa kohisi ja vislasi. Pian alkoi näkyä liikehdintää yleisössä ja väkeä nousi katsomoa nurmesta erottavalle piikilanka-aidalle. Kohta olikin jo 50-60 ihmistä tullut nousevasta katsomosta nurmikolle n. 2.5 m piikkilanka aidan yli ja hyppäsivät nurmikolle 4 m korkeudesta poliisien ja järjestysmiesten aluksi vain katsellessa touhua. Kun ryhmää alkoi tulla enemmän, saivat mellakkapoliisit jostain oivalluksen toimia ja alkoivat hakkaamaan aidan päällä olevia pitkillä rautaputkilla aivan suruttta. Tässä vaiheessa totesi Ville, että olis kai parempi tarkastaa poistumisreitti, jos ja kun näyttää että tämä homma alkaa karata käsistä.

Meno oli kuin suoraan uutislähetyksestä, mellakka joka ei ole hallinnassa. On aika helpompaa lukea lehdistä esim. mielenosoituksista, jotka laajenevat väkivaltaisiksi, kun joutua itse moisen keskelle. Toivottavasti tänne ei tarvi tulla enää ikinä !

Day 24

11.12 2004 Lento Mexico City
Vieraanvarainen vastaanotto todella sekavalla Mexico Cityn lentokentällä. Hulapaloo oli sellainen ettei moista ole nähty kuin elokuvissa. Paikallinen “host” kyselee Etelä-Amerikan meiningistä. Kerron mielipiteeni mm. paikallisesta aikakäsityksestä ja siitä kuinka meidät raahattiin joka paikassa 4-5h liian aikaisin keikkapaikoille vain katsomaan kuinka hommat ei edisty. Kaveri ihmetteli kovasti asiaa !?

Day 25

12.12 2004 Mexico City, Mexico
Heräsin aamulla jo 6.30, olinhan mennyt nukkumaan jo klo 22. Okei, kello kotona olisi 8 tuntia enemmän ja on sunnuntai joten Skype puhelu on paikallaan. Santtuhan olikin kotona ja vaihdettiin kuulumiset. Maarit tulisi töistä puolen tunnin päästä. Ajattelin kuitenkin ottaa vielä parin tunnin tirsat, koska lähtö keikkapaikalle olisi vasta kello 10.

Local host saapui hotelille hakemaan tekniikkaryhmää ja kun pääsimme perille, kohtasi meitä niin tuttu näky : PA oli vielä maassa ja valoryhmä ihmetteli valojen paikkoja. Hermot menivät ! Otin kaverin kiinni joka haki meidät kentältä ( ja jolle selitin kuinka asiat ovat tähän asti olleet) ja kysyin : “Mitä et sitten tajunnut eilen ?

Enkös juuri puhunut tästä !!” Voi kun joskus saisi selkeän vastauksen tällaiseen hölmöilyyn, mutta ei, ainoastaan olkapään kohautus ja asia sillä selvä !?

Day 26

13.12 2004 Mexico City, Mexico
Aamuherätys klo 9.30, aamiaiselle ja taksilla Kimin ja Empun kanssa kohti keskustaa. No olihan tuo meidän hotellikin keskustassa, mutta n. puolen tunnin ajon jälkeen olemme yhä keskustassa. On tämä iso kaupunki ! Ensi ostoskeskukseen ja siellä RadioShackiin, joka kuitenkin osoittautuu hieman pieneksi ja kaupiteltava valikoima on suppea. Emme ostakaan mitään vaan suuntaamme pienen välipalan (BurgerKingin ateria, pieni vai ?) taksi alle ja käsityöläiskortteliin ostamaan matkamuistoja. Sain tyttäreltäni,Santulta tehtävän tuoda aidon meksikolaisen ISON somberon. Havatessani kuitenkin kuinka isoja todellisuudessa olivat, päätin jättää tuollaisen hankkimatta. Matkaa on nimittäin vielä viikko jäljellä ja lentojakin muutama. Kuljetus voisi muodostua turhan vaikeaksi eikä niiden ehjänä pysymisestä voisi mennä takuuseen. Hopea on sen sijaan edullista ja ostankin koko naisväelle kaulaketjut. Päätin myös ostaa ne sombrerot, sen verran pienemmät että ne sopivat matkalaukkuun. Rouvalle hankin käsintehdyt tequilalasit.

Tarjolla on todella paljon hienoja käsityöläistavaroita ja vielä edullisesti, kunhan vaan muistaa tinkiä. Täällä se kun on tapana. Sombrerojen hintaa vatvottiin isän ja pojan ylläpitänmässä liikkeessä jokin aikaa laskukoneen näytön avulla, he kun eivät osanneet englantia enkä minä espanjaa. Kun kauppias laittoi ensimmäisen hinnan laskukoneen näyttöön, pudistin päätäni ponnekkaasti, johon sain vastauksen: kirjoita sitten summa minkä voisin maksaa ! Naputtelin koneeseen puolet pyydetystä hinnasta. Tuloksena pään pyöritys tiskin takaa. Näin kaupanteko edistyi vähitellen ja päädyimme suunnilleen 30% alennukseen lähtöhinnasta.

Parin tunnin kiertämisen jälkeen hyppäämme taksiin ja takaisin hotellille. Perillä havaitsemme, että respan tyttö sitten kusetti turistia kunnolla. Lähtiessämme hotellilta tarjoutui kyseinen neiti järjestämään taksin. Suostuimme moiseen ja saimme allemme siviiliauton. Hinnaksi perille ostoskekukseen sovittiin 150 pesoa eli n.15 USD. Emme pitäneet hintaa kovana, olihan matkaa aikalailla. Mutta palatessamme takasin “normaalilla” taksilla jonka nappasimme lennosta, maksoi paluumatka 44 pesoa eli reilun 4 USD. Eipä olisi uskonut että 5 tähden hotelli vedättää näin turistia, vai olikohan kyseinen “taksibuukkaus” tyttösen omaa bisnestä, mene ja tiedä ?!

Day 27

14.12 2004 Lento Montreal, Kanada
Eilen illalla vähän ennen keikkaa, Toni sattui vilkaisemaan lentolippuja, onneksi. Ne oli kirjoitettu 15.12 olevalle lennolle ! Ei voi olla totta. Toni lähti äkkiä paikallisen järjestäjän kanssa lentokentälle yrittämään lippujen vaihtoa tälle päivälle, joka onnistuikin pitkällisen puhumisen ja selittelyn jälkeen. Onneksi, koska olisimme toki ehtineet keikalle 15 päivänäkin, mutta kiire olisi tullut eikä toisaalta Montreal tunnu hassummalta vaihtoehdolta tämän “piinavan” Etelä-Amerikan jälkeen.

Lento Mexicanan tuliterällä Airbus 318 koneella, täällähän tuntuu olevan parempi kalusto kuin Euroopassa johtuneeko myös siitä että koneet ovat olleeet tätä kyseistä lentoa lukuunottamatta varmaan yli 90% täynnä !

Lento on pituudeltaan lähes 5 tuntia. Kello 15.10 ja katse ulos ikkunasta; LUNTA ! Tuntuu aika kotisalta, mutta myös haikealta. Perillä Montrealissa ilmaston muutos varmaan tuntuu todella suurelta, onhan lämpötilassa n. 30 asteen pudotus kerralla. Toisaalta taas mielestäni on parempi että lämpötilan lasku tapahtuu parissa eri vaiheessa. Kauhavalle on luvattu n. –17 astetta viikolopuksi ja kovia lumimyrskyjä.

Montrealissa on TODELLA kylmä, -8 astetta ja tuulee. Tuli sitten suuri virhe arvio vaatteiden pakkauksessa. Mukaan ei tietenkään tullut pipoa, hanskoja eikä pitkiä kalsareita. Lentokentällä odotellessa kuljetusta meinasi ihan oikeasti jäätyä. Ewo se veteli ihan pokkana shortsit jalassa ja totesi että onpa raikas ilma ! Kaiken lisäksi järjestettyjä autoja tuli kahden sijasta yksi ja sekin oli ihan liian pieni ! Ja minä kun luulin että täällä länsimaisessa sivistysvaltiossa kaikki toimii, mutta ei. Hotelli jatkaa samaa rataa. Buukatuissa huoneissa ei tietenkään toimi langaton netti. Tästä tuohtuneena pyydän kuitenkin ystävällisesti voisinko saada huoneen sellaisesta kerroksesta jossa wireless lan toimii ? Asia järjestyy kuitenkin helposti.

Day 28

15.12 2004 Montreal, Kanada
Innovason digimikserit monitoreissa ja etupäässä. Klubin äänihemmo oli pikkuisen ihmeissään siitä kuinka suomalaisilla äänimiehillä voi olla kyseiset pöydät hallussa. Mr. Kauhanenhan ottaa minkä tahansa tiskin haltuun, minä puolestani olin sattumoisin Ruotsissa Innovason “esittelypäivillä” jossa kyseiset laitteet kahlattiin läpi.

Day 29

16.12 2004 Montreal, Kanada
Keikka samassa paikassa kuin eilen

Day 30

17.12 2004 Lento Toronto Kanada
Lentoa ja hotellia. Jouluostoksia ja koti-ikävä !

Day 31

18.12 2004 Toronto, Kanada
Pikkuinen (800 hengen) klubi. Lämppärinä jenkeistä yhtye, joka oli open actina jo edellisellä USA kiertueella. Tiesin mitä on tulossa ja nauhoitin koko keikan, jälleen kerran orkan esittämä “Yön kuningatar” sai vedet silmiin…. naurusta. Kyllä esittävillä taiteilijoilla pitäisi olla edes jonkinlaista itsekritiikkiä !

Day 32

19.12 2004 Lento KOTIIN !!!!
No nythän täällä Kanadassa kylmä vasta onkin, -18 astetta ja tuulee ihan päättömästi. Päivällinen intialaisessa ravintolassa ei myöhemmin osoittautunut oikein hyväksi ratkaisuksi, jälkiruokana kun oli jotain riisi vanilja höttöä, joka ei todellakaan sopinut laktoosi ongelmasta kärsivälle miksaajalle. Edessä olisi tuskainen matka. Ja tuskainen siitä tuli myös siksi ettei Lulfthansan paikalliset virkailijat ottaneet isoimpia laatikoitamme sisään. Kentälle jäivät valopöytä ja taustakangas, maksimipainoraja kun on Kanadan terveysviranomaisten mukaan 45 kg (Lastaushenkilöiden ei saa nostaa raskaampia tavaroita). Sunnuntai-ilta ja Cargo Center on jo kiinni. Ei voi muuta kun jättää tavarat odottaamaan maanataita ja kuljetusta Suomeen. Toivottavasti edes taustarätti tulisi ajoissa Jäähalli keikalle 26.12 ! Niin, laatikoita ei saatu koneeseen edes lentokapteenimme avulla, joka oli saksalainen nuorehko kaveri. Oli hillitön Nightwish fani ja oli buukannut omat työvuoronsa siten että pääsee katsomaan keikkaa Torontoon. Se oli täysin sattumaa että mies myös lensi meidät Eurooppaan. Kapu lupaisi tulla katsomaan myös showta Saksaan ensi helmikuussa. Hyvä niin, nyt on ainakin yksi “oma” mies Lufthansan sisällä.

Koneeseen sisään ja odottamaan ja odottamaan. Sitä odotusta kesti yli 3.5h ! Lastauslukku oli jäätynyt eikä sitä saatu suljettua. Paikalle tilattiin jos jonkilaisia huoltomiehiä ja loppujen lopuksi näkyi pieni lava-auto, jonka lavalla oli kaasuhitsauslaitteet. Ei ole kovinkaan mukava tunne istua koneessa 3 tuntia ja nähdä kuinka konetta aletaan “hitsaamaan”. Joka tapauksessa se näytti tehoavan ja pääsimme rullausradalle.

Day 33

20.12 2004
Paluu Suomeen meni pikkuisen pitkäksi, saatiin onneksi jatkolento Frankfurtista (taas siellä!) ja Seutulassa olimme klo 16 aiemman klo 13.30 sijaan. No matkatavaroita sitten saikin odottaa ja nyt sitten viimeisellä lennolla olivat rikkoneet mahtavan “Bon Voyage” laukkuni. Vahinkoilmoitus mukaan ja huomenna laukkukorjaamoon. ( Eivät pystyneet korjaukseen ja sain uuden vastaavan tilalle).

Muillakin oli ongelmia : Jukka ei saanut kumpaakaan henk.koht. laukkuaan ja samalla muistin että toisessa niistä oli myös minun tavaroitani: Sombrerot ! Siinä taisi jäädä osa joululahjoista jonnekin, tulevat varmaan, mutta koska ?

Myöhästyin junasta 2 minuuttia kun edellä meni eläkeläismummoprikaatti. Olivat oikein joukolla ostamassa paluulippuja tapaninpäivälle Pieksämäeltä Helsinkiin. Olisi ollut muutakin tekemistä kun vaan istua ja odottaa seuraavan junanlähtöä. Kotona olisin vähän ennen 01.00 ja kokonaismatkustusaikaa kertyisi näinollen 23 h. Jospa tässä saisi samalla vuorkokausirytmi käännettyä. Viimeksi siihen kului kylläkin 4 vrk. Toivottavasti ei mene ihan yhtä kauaa kun tuo joulukin tulee

Day 34

21.12 2004
Kotona ja lopputilinpäätös rundista: 15 keikkaa, 8 maata, 3 maanosaa, 18 lentoa ja yli 44000 km takana. Luettuani nyt tämän kertomuksen siitä jäi aikalailla negatiivinen kokonaisvaikutelma, mutta täytyy muistaa että yleensä kaikki huonot asiat nousevat päällimäiseksi. Ei tämä rundi nyt NIIN kauhee ollut !

adminNightwish Etelä-Amerikka 2004