Nightwish Etelä-Amerikka 2012

You can use Google Translator to read this blog in english:

 

1.päivä

No, sainhan  minä vihdoin tämän aloitettua…

Takana 15 keikkaa Into Darkness kiertuetta Painin kanssa, bussissa, ei välipäiviä, 40 hengen kokonaisvahvuus, 5 bändiä, perusklubit Euroopassa… Niin ja olihan tuota ennen vielä Nightwishin UK keikat, joten olin ollut jo ”tienpäällä” lauantaista 3.11 lähtien !

Sunnuntaina ensin lento Düsseldorfista Helsinkiin. Jouduin jättämään viimeisen Pain vedon väliin Tilburgissa, Belgiassa. Olin jo varaamassa lentoa maanantaiaamuksi suoraan Lontooseen Düsseldorfista, kun aivan sattumalta asia tuli puheeksi Peijun Tonin kanssa. Kävi ilmi, ettei näin voikaan tehdä. Minulle oli buukattu lennot alkaen Helsingistä ja jos jättäisin ensimmäisen (tai minkä tahansa ) lennon välistä, kaikki seuraavat lennot peruutetaan !?!? Tämä on kuulemma yleinen käytäntö kaikilla lentoyhtiöillä.

No, vaihtoehtoja ei siis ollut. Lento koti-Suomeen ja majottautuminen hotelli Helkaan.

Tällä kertaa matkustaisimme koko backline ikäänkuin käsimatkatavarana, 29 casea ja 750kg, huh ! Eli joka kerta lentokonetta vaihdettaessa raahaamme nuo laatikot mukanamme plus tietenkin omat laukut… Olinkin kovin iloinen kuullessani, että kaikki tavarat ovat jo kentällä ja hoidettu suoraan Mexicoon saakka !

Juuri ennen matkaan lähtöä, Finnair muisti minua Silvercardilla. Jee, tarkoittaa siis että saan 2 laukkua ruumaan maksutta. Palatessani Saksasta, minulla oli 3 laukkua mukana ja tietenkin Lufthansan lento… Ensimmäisestä laukusta 40€ lisämaksua ja toisesta 120€… Tulipa taas hintoihinsa !

Lento Mexicoon alkoi matkalla Lontoon Heathrowille. Tämä kenttä pikkuisen ”pelottaa”, lähinnä tavaroiden perille pääsyn takia. Yleensä, jos jotakin on ikinä lentojen aikana kadonnut, on se tapahtunut nimenomaan Lontoossa. Tällä kertaa kuitenkin vältimme moiset ongelmat ja pääsimme perille.

Matkustuspäivän aikataulu:

image001

Kaikki ajat ovat paikallisia, Helsinki- Lontoo ero 2h ja Helsinki- Mexico 8h eli kokonaismatkustusajaksi muodostui 22h lähtien Helkasta klo 06.00 aamulla ja perillä Mexicon hotellissa klo 20.

Vastassa olikin tuttua porukkaa, mm Max, jonka olemme tavanneet joka kerta ollessamme täällä. Kamat hotelliin ja lepoa. Tosin olisihan huominen päivä  vielä vapaata… joten päätimme tulla hotellin aulabaariin istumaan ja vaihtamaan kuulumiset kiertueen järjestäjän, Eric de Haasin ja kiertuemanagerin, Flavio Borgesin kanssa. Samalla teimme alustavia suunnitelmia kuinka jatkossa toimisimme…

Vaikka tiesin, mitä kaikenlaista tällä pallonpuoliskolla voi tapahtua, en kuitenkaan osannut kuvitella kuinka vaikeiksi asiat voivat mennä !

 

2. päivä: Välipäivä Mexico City

 

“Mexico City
savuinen sumuinen kaupunki.
Ihmiset ei tunne edes naapuriaan.
Kaikilla on kiire,
harva täällä hymyilee
Näkymättömät langat nykivät ja repivät sätkynukkeja,
jotka poukkoilevat kuin saaliskalat sumpussa.
Kaikilla on kiire, ei minnekään !”

 

No meillä ei kyllä ollut kiire tänä vapaapäivänä minnekään.

Heräsin kyllä jo aamulla klo 5. Jetlag se on kummallinen. Jotenkin kuvittelisi sen vaikuttavan eri suuntaan, mut ei ! Aamuyöstä sitä herää.

Internet jostain ihmeen syystä tuntuu olevan valovuoden edellä Keski-Euroopan olemattomiin yhteyksiin. Tvkaista se jauhaa ohjelmia katsottavaksi ja kylpyhuoneen sistustaminen elokuvien katseluun käy jo melko sujuvasti… Aamukylpy ”Olipa kerran” ja NCIS sarjojen parissa virkisti kummallisesti.

Päätimme eilen Toiviaisen Antin kanssa lähteä kävelemään kaupungille ja tarkoitus olisi syödä, kun sopivan ravintola sattuisi eteen. Tunnin taaperruksen jälkeen näimme pienen, mutta viihtyisän näköisen nimenomaan Paikallisen ravintolan. Saatuamme menut käsiin, totesimme, että jälleen kerran joutuu tekemään tilauksen aavistelujen varassa. Teksti oli ainoastaan espanjaksi eikä tarjoilija Juan Carlos tai mikä nyt olikaan osannut sanaakaan englantia. Päädyimme annokseen, jossa vilahti sanat ”carne”, ”para dos”, ”patata”. eli lihaa kahdelle ja perunaa. Juan heilutti vielä käsiään ja sanoi: ”Grande”…

Toivottavasti sieltä olisi sellainen iso annos sitten tulossa…

image003

Nam, tulihan sitä: Kahta erilaista makkaraa, kahta lihaa, perunoita ja erittäin hyviä, voimakkaita mausteita.

(kuvassa olevat limeviipaleet eivät ole Coronaa varten, luulisin !?)

Syötyämme toivin, Antti hihkaisee; Matti ! Ja kas kummaa, LD Leinonenhan siinä tallustelee. Ei tässä sinänsä mitään kummallista, mutta tällä kertaa Matti oli tullut viikkoa aikaisemmin Mexicoon kavereidensa luo, emmekä olleet nähneet koko miestä vielä täällä. Toinen asia tietenkin oli se, että olimme kuitenkin suhteellisen suuren kaupungin pienellä sivukadulla muutaman kilometrin päässä hotellista, joten tapaaminen näin oli sangen epätodennäköistä.

Takasin hotelliin ja käynti keikkapaikalla tarkistamassa, että kaikki olisi kunnossa huomista keikkaa varten.

Klikkaa tästä panoraama kuvaan Teatro Metropolitanista (http://photosynth.net/view.aspx?cid=1c3b70e8-eba2-403f-977c-47db55a1d56c )

Paikkahan näytti mahtavalta. Todella paljon parempi kuin edellisillä kerroilla.

Äänijärjestelmäkin tuotti positiivisen yllätyksen, PA:na V´Dosc ja mikserinä Avid Profile. Olihan nuo olleet listassa, jonka Flavio etukäteen laittoi, mutta en uskonut oikeasti, että tavarat on paikalla, kun saavumme. En keksinyt mitä muuta olisin voinut toivoa !?

Aksulle tarjottiin Yamaha M7CL, jonka ulostulot eivät suoraan riitä kiteeläisorkesterin monitorointiin, mutta olimme varautuneet tähän. Mukanamme kulkee 8ch analog outputkortti XLR paneelilla !

Valoista en juuri muuta ymmärrä kuin että ne häikäisee. Vastaan tuli kyllä sellainen blinder versio, jota en ollut ennen nähnyt :

image005

Joku valopää varmaan toteaa, että toihan on ihan peruskamaa, 3 x 120V lamput rinnan yhteen 120V vaiheeseen ja blaa blaa blaa, mutta meikäläiselle uusi tuttavuus.

Löytyi sieltä valosetistä myös 8 ch himmennin, joka ei mielestäni liioin ole ihan standardikamaa:

image007

No, nämä jääköön kommenteiksi valoista tällä matkalla.

Paikallisilla oli vielä hommat hieman kesken, joten palasimme hotellille hyvillä mielin odottelemaan huomista, ensimmäistä keikkaa !

Aamupäivällä sitten valkenisikin aivan toisenlainen totuus !

 

3. päivä: Ensimmäinen show

 

Illan esiintymispaikka:

image009

Aamulla ylös ja Metropolitaniin…

Meidät kuljetettiin hienosti järjestäjän shuttlella perille. Matkaan kului aikaa noin 15 min. Kävellen tuon 200 m olisi kulkenut muutamassa minuutissa.

Paijon olisi tehtävää ja selvitettävää, siis meillä itsellä, ennenkuin keikka saataisiin käyntiin. Tällä kertaa kuljemme mukanamme vain mikrofonit, kosketinsoittimet, kitara- ja basso etuasteet, kaikki langattomat, sekä -mikrofonit että -korvamonitorit.

Omasta mielestäni taustanauhojen soitto on yksi suurimmista muutoksista edellisiin keikkoihin nähden. Vielä edellisillä keikoilla käytössämme oli Fostex D2424 moniraitanauhurit, joista saatiin ulos 4 stereoraitaa: orkesteri, kuoro, bvoc ja ns. extraraita. Näiden lisäksi nauhurilla on click ja 2 aikakoodia, MTC ja SMPTE. Näistä edellistä käyttävät FOH mikseri, video ja valo-ohjain sekä jälkimmäistä pyro. Koko nauhurijärjestelmän raahaaminen lentokoneessa on mahdotonta, joten turvauduimme Plan B:hen. Tämä tarkoittaa sitä, että tein taustoista stereoversiot, joissa nuo ennen mainitsemani 4 stereoraitaa on miksattu yhteen. Lisäksi on tietysti click-raita. Systeemiä pyörittää MacBook Pro ja ProTools10, äänikorttina RME:n Fireface400. MTC saadaan ulos Midimanin MidiSport 2×2. Tulikohan maallikoille turhan paljon teknistä tietoa ?

Pikkuinen jännitys oli päällä, miten järjestelmä toimii. Toisaalta onhan tätä käytetty Imaginaerum kiertueen ensimmäisillä keikoilla Los Angelesissa ja Caribian risteilyllä. Mutta kaikki kappaleet on tehty uusiksi, eikä niitä oltu kokeiltu missään.

Päivää tuhrautui laatikoiden sisältöä tutkiessa ja järjesteltäessä. Tämän vuoksi kiinnitin huomiotani äänijärjestelmään vasta vähän ennen soundcheckiä, mikä sitten osottautui kovin suureksi virheeksi.

Mukanani kulkee Smaart mittausjärjestelmän ”kevyt versio” iPadilla ja otinkin kaluston esiin ihan vaan tarkistaakseni, että normaalisti loistava L´acousticin V´Dosc on oikein asennettu. Miksauspiste oli äärettömän huonolla paikalla aivan  salin perällä, parvekkeen alla ja arvioiden 5-6m sivussa PA:n keskilinjalta. Mitään sen kummempaa ajattelematta otin mittauksen kohteeksi vasemman puolen PA:sta , joka oli kauempana minusta. Äkkinäisesti vaikutti, ettei PA:lle tarvinnut tehdä juurikaan mitään. Pienet korjaukset Profilen masterin parametrikorjaimella riitti hyvin. Tässä vaiheessa katseeni jo kohdistui XTA:n prosessoriin ja pikkuisen ihmettelin sen käyttöä  V´Doscin kanssa.

Olikin jo linjacheckin aika. Kaikki menikin siihen saakka ihan hyvin, kunnes tuli kitaran vuoro. Käytössä 2 mikrofonia, SM7 ja B56, jotka olen panoroinut suhteellisen leveälle. Aloin kuuntelemaan ja ihmettelemään, miksi oikean puolen kanava tuntuu kovin tunkkaiselta. Vasta tässä vaiheessa minulle valkeni sekä oma mokani, kun uskoin että oikea ja vasen puoli on samanlaiset ja myös se, etteivät nämä paikalliset, jos nyt kiukkuspäissään saa sanoa apinat, olleet tehneet mitään tarkistuksia tai omia mittauksia järjestelmään.

Perhana, sitä antoi laatumerkin viedä mukanaan harhaan. Puolustukseni voin sanoa, ettei Euroopassa taida olla yhtään V´Doscin omistamaa firmaa, jolla ei olisi valmistajan valtuuttamaa ja kouluttamaa järjestelmämiestä. Korjatkaa jos olen väärässä.

Eikun bändi lavalle, pikainen soundcheck ja sitten alkaisi vian etsintä.

Huokaisin jo helpotuksesta kun tajusin, että XTA:n prossuun oli PC ohjaus. Mutta hetkeä myöhemmin huomasin prosessorin olevan lukittuna. Tämä tarkoitti pääsyä ainoastaan eri lähtöjen volumeihin, ei muihin parametreihin. Kysyin salasanaa, mutta sitä ei kuulemma kukaan paikalla olleista äänisepistä tiennyt eikä sitä ikinä saatu hankittua mistään.

Jätän tarkemman sepustuksen, mutta kerrottakoon, että aikaa tuo säätö vei toista tuntia, eikä vasenta ja oikeaa puolta saanut samanlaisiksi vieläkään.

Kaiken huipuksi paikallinen ”järjestelmätyyppi” tuli luokseni 10 minuuttia ennen ovien aukaisua, pyysi lavalle, otti taskulampun ja osoitti vasemman puolen ylimmäisten PA kaiuttimien liittimiin. Ensin en huomannut, mikä oli vialla, mutta kun kaveri sanoi sanan ”speacon” tajusin mikä siellä mättää: Toiseksi ylimmän kaiuttimen sisäänmenevä speacon liitin oli jäänyt kääntämättä lukitusasentoon, joka tarkoittaa sitä, ettei liitin ole kytkettynä eikä siitä eikä seuraavasta kaiuttimesta kuulu mitään. Ääniryhmä oli nyt kovasti innoissaan ottamaan PA:n alas ja korjaamaan virheensä. Mietin asiaa 5 sekuntia ja kielsin koskemasta kaiuttimiin. Nuo kaksi ylintä kaiutinta oli suunnattu aivan yläkatsomon perälle, jolloin siellä olevat tulevat saamaan vähän huonompaa soundia. Kääntöpuolena ja jotenkin todennäköisenä vaihtoehtona olisi ollut, jos kaverit olisivat tehneet jotakin, että koko vasemman puoleinen PA olisi mykkänä.

Eikun AC/DC soimaan ja odottelemaan keikan alkua…

Keikasta voitte lukea ihan jostain muualta !

ps. Niin, tulihan yksi, ei nyt ihan niin pieni oma moka huomattua noin tunti ennen keikkaa, kun Tero ohjelmoi ProToolsiin biisilistaa. ”Missä on Last of the Wilds ?” kuului kysymys. Vastasin että on se siellä, et vaan löydä… Vähän aikaa mietittyäni havahduin tosiasiaan, ettei kyseinen kappale ole uudessa ProTools filessa. Pakko mennä tunnustamaan asia Tuomakselle, joka ei ollut asiasta juuri millänsäkään, kun kuuli, että kappale saadaan seuraavan päivän keikalle…

Miten ?! Sitä en aivan varmasti vielä sillä hetkellä tiennyt !

 

4. päivä:  Toinen keikka Mexicossa

 

Eilen jäimme tilanteeseen, jossa huomasimme, että ”Last of the Wilds” puuttui ProTools sessiosta. Déja vu iski, kun muistelin vuoden 2004 Australian kiertuetta. Silloin toki lähes kaikki kamamme jäivät Japaniin. Hoidimme silloin soittimet paikallisista musiikkiliikkeistä ja puuttuvat taustanauhat saatiin Jormanaisen Sampan avustuksella studiolta Kauhavalta. Kun eilinen keikka alkoi, oli Suomessa aamuyö. Täytyi laittaa email Samille ja toivoa, että herätessään sen lukee. Keikan jälkeen aamuyöllä paikallista aikaa, ajattelin että nyt on oikeasti pakko soittaa Samille. En tullut siinä ajatelleeksi, että täältä soittaessani, taitaa soitaajana näkyä ”Estetty”. En minäkään niihin aina vastaa… Soitin ja soitin, kunnes vihdoin sain Samin vastaamaan. Kerroin tilaneen ja sovimme, että menisin nyt nukkumaan ja soittaisin kun aamulla heräisin ja jatkaisimme säätämistä.

No, heräisin sitten klo 12 ja soitin Suomeen. Sami lähti kohti Kauhavaa ja kerroin, mistä kovalevyltä sessiot löytyisivät. Saisin puhelinsoiton, kun biisi olisi ladattuna studion koneelle.

Näin kävikin suhteelisen helposti, vaikka mistäs minä tiedän kuinka kauan Samppa asian kanssa teki töitä. On melko vaikeaa opastaa toista etsimään jotain tiettyä asiaa tai tavaraa pelkän kuvamuistin perusteella. Kaiken lisäksi meikäläisen ”järjestelmällinen” arkistointi ei ole helpoimmasta päästä. Joskus muistan lukeneeni, että on olemassa kahta ihmistyyppiä asioiden järjestyksessä pitämiseen. Toiset aakkostavat, järjestävät asiat päiväyksen tai jonkun muun tiedon mukaan, toisilla on käytössä ns. hallittu kaaos. Ulkopuolisesta tämä näyttää täysin järjettömältä ja sekavalta, mutta järjestelmässä on joku seikka, mikä auttaa muistamaan missä eri tiedot tai tavarat on.

Niin ja takaisin asiaan.

Sami todellakin löysi puuttuvan kappaaleen ja kun keskustelimme siitä, mitä tuo sessio sisältää, tajusin, että olin tehnyt kyllä tarvittavan stereofilen, mutten ollut muistanut koipioda sitä täällä mukanani olevalle irtokovalevylle. Selityksenä voisi mennä toisen kappaleen ”Last ride of the day” nimi. Äkkiä voi kappalelistassa mennä sekaisin ja todeta kappaleen olevan jo kopioitu. Tarvitsisin ainoastaan valmiin stereomiksauksen ja klikkiraidan. Yhden raida koko jäi alle 50 Mb, joten ne voisi lähettää kätevästi Yousenditin kautta. Yritimme kyllä ensin Dropboxia, mutta se ei nyt jostain syystä lähtenyt pelittämään. Siis yksi raita kerrallaan Yousenditiin ja minä latasin ne hotellissa kovalevylle. Tähän koko sessioon meni ehkä 2-3 tuntia.

Muu crew oil mennyt jo keikkapaikalle klo 15 tekemään tarkistuksia ja minä seurasin perässä klo 16. Ensimmäiseksi otin paikallisen ääniheebon kiinni ja kysyin oliko nyt KAIKKI kaiuttimet kytketty ? Vastaus: ”On”. Seuraava kysymys: ”Oletteko tarkistaneet miksi left ja right ovat erilaisia ja onko prosessorin salasana löytynyt ?”. Vastaus: ”Ei”.

Voi ny h….ti ! En minä tiedä, kuinka yksinkertaisesti asiat täytyy näille esittää !?!

Tuli muuten yhtäkkiä mieleeni eilinen keskustelu Leinosen ja paikan valomiehen välillä. Kuuntelin sitä parin metrin päästä ja yritin olla purskahtamatta nauruun.

Matti: ” Is the dimmer channel ok now ?”

Pablo:” Yes……… I don´t know ?”

Matti:” How many DMX channels your moving heads are using ?”

Pablo: ”…….. I don´t know ?”

Kysyttävää ?!? Olisi aika paljon, mutta kun se ei vaan auta !

Bändi tuli soundcheckiin ja kokeilimme, miten vielä 3h sitten Kauhavalla ollut ” Last of the Wilds” toimi.

Hyvin toimi !

Suurkiitos Sami ja nykyaikainen tekniikka !

AC/DC soimaan ja keikka odottamaan…

Keikka-arvioinnit jälleen muualta.

Meidän tekniikan ja bändin osalta ilta oli hyvä !

Semmoista täällä Mexicossa… Ja juuri kun toivoi, ettei asiat voi olla tämän enemmän vinksallaan, niin lento Puerto Ricoon tulisi osottamaan, jälleen kerran pahimmat pelkomme oikeiksi !

 

5. päivä: Matkustus Puerto Ricoon, San Juaniin

 

Vielä muutama kuukausi sitten minulla oli hieman hatara mielikuva ja tieto Puerto Ricosta. Tiesin toki missä se suunnillen sijaitsee, mutta yllätyin huomatessani, että sehän on osa USA:ta !  Näillä kahdella on aika erikoinen liitto, saarivaltion ylintä valtaa pitää kuvernööri, kansalaisilla on oikeus äänestää mm Yhdysvaltojen presidentin vaaleissa, mutta valtiolla ei ole kuitenkaan osavaltion oikeuksia… Pääkieli espanja ja valuutta USD. Wikipedia on yllättävän hyvä ja helppo tapa saada uusista maista jonkinlaista perustietoa.

Keväällä tämä Puerto Ricon ( suom. rikas satama) promoottori kävi tutustumassa Chicagossa keikkaan. Kehui kovasti showta ja kertoi että kaiken pitäisi olla kunnossa, kunhan saavumme San Juaniin loppuvuodesta.

Joo joo, täytyy lopettaa näiden juttujen kuunteleminen. Antaa mennä toisesta korvasta sisään, vastata :”Awesome dude !” ja antaa puheen valua toisesta korvasta ulos !

Lento Mexicosta Panaman kautta San Juaniin meni melko helposti. Perille päästyämme kaikki näytti sujuvan liiankin helposti. Olisi pitänyt arvata, että kohta sattuu Juhaa leukaan.

Lentokentällä vastassamme oli kuorma-auto tavaroillemme, jotka ihme kyllä kaikki saapuivat perille ja vahingoittumattomina. Järjestäjän shuttle veisi meidät ensin hotellille ja sieltä kävisimme pikaisesti tarkastamassa esiintyispaikan ja että kaikki siellä olisi ok.

Matka Anfiteatro Tito Puentelle kesti noin puoli tuntia. Tiet ovat täällä ihan samanlaisessa kunnossa kuin emämaa USA:ssa. Suomalaiset voi oikeasti olla kiitollisia tieverkostamme !

 

Tähän pieni välikommentti:

Huomaan kirjoittavani ehkä hieman negatiiviseen sävyyn asioista täällä, mutta nämä kaikki on ihan liioittelematta tosia ja toivon, että näistä kokemuksista on jotakin hyötyä tänne tuleville.

Tämä ”negatiivisuus” ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemme tekisi kaikkeamme tämän loistavan ryhmän eteen ja nimenomaisesti bändi ja koko henkilökunta ovat oikeastaan ainut syy miksi tehdä hommat täysillä eikä jäädä tuleen makaamaan !

 

Ja takaisin asiaan…Perille päästyämme pikainen vilkaisu kamoihin.

Paikallisen järjestäjän hoitamat systeemit näyttivät hyvältä:

18 kpl Meyerin M´eloydyneä per puoli

6 kpl Meyer HP700 subbasta ( tämä vaikuttaa vähältä)

Etupäähän minulle Avid Profile ja Aksulle Yamaha PM5D monitoreihin

Vaikka sanoin aikaisemmin, etten ota valoasioihin kantaa, niin näytti tuollakin olevan ihan kelpo kalustoa ja Leinoselle GrandMa2.

Backline oli juuri mitä tilattiin, osa rummuista oli suoraan pahvilaatikosta vedettyä.

Ei mitään hätää. Huomiseksi varattu lähtöaika hotellilta klo 9 tuntui hieman liioitellulta ja siirsimmekin sen klo 10.30.

Näin olisimme kllo 11 paikkeilla ja linecheckiin jäisi aikaa 4 tuntia, joka vielä tuolloin illalla tuntui riittävältä !

Takaisin hotelliin, jota meille oli etukäteen hehkutettu lähes 6 tähden arvoisena…

Kokolattiamatto jostain 80-luvun lopulta ja kangaspäällysteinen sohvakalusto samalta ajalta. Keittiö kiinni klo 24 eikä huonepalvelua.

Taitaa olla samaa tasoa kun joku motelli Ruutana Ala-Ypäjän Ylikylässä.

Onneksi löysimme Aksun kanssa 24h kaupan parin sadan metrin päästä, josta vähän yöpalaa ja siten nukkumaan.

Huomisaamulla sitten odottamaan ja odottamaan ja odottamaan ja odottamaan sitä shuttlea …

 

6. päivä: Show in Puerto Rico

 

Huomenta San Juan !

Herätys klo 10 ja aamiaiselle, joka oli ihan ok, jos unohtaa 6 tähden hotelli hehkutuksen.

Sitten odottamaan sitä shuttlea tulevaksi. Eilenhän sovimme uuden ajan klo 10.30. Olimmekin kaikki paikkeilla hyvissä ajoin…. paitsi se shuttle !?

Klo 10.50 aloimme kyselemään, että missä se lienee. Paikallinen promoottori kertoi sen olevan tulossa.

Klo 11.00, lisää kyselyjä paikallisille…

Klo 11.08, selittelyjä…

Klo 11.12,  hermot kiristyy…

Klo 11.17, selityksiä…

Klo 11.20, kohta palaa käämi..

Klo 11.30: Vihelletään peli poikki ja kerrotaan järjestäjälle, että tilaamme taksin ja lähdemme !

Kuulemme pahoitteluja ja puolustuksia, ettei kyseinen kuljettaja ole ikinä ennen tehnyt tällaista. Esitän kysymyksen: ”Luuletko, että se oikeasti lämmittää ja auttaa? Aivan sama ! Olemme lentäneet tänne toiselta puolelta maapalloa valtavan tavaramäärän kanssa ja sinä et pysty järjestämään autoa, jolla edettäisiin 5 kilometriä ?!” Niin ja sitten selvisi ”syy”, miksi auto ei tullut paikalle: Pikkubussista oli loppunut akku, kuten myös kuljettajan puhelimesta !? Heitin sarkastisen huomautuksen: ”Mistä muuten ”tiesit” silloin 10.50 että shuttle on tulossa ?”

No, pääsimme paikalle noin klo 12 eli noin 3h linjacheckiin ja 4h bändi soundcheckiin. Ei pitäisi olla vieläkään hätää. NO EIPÄ !

Rumputeknikkomme Ulsch alkaa kiroamaan saksaksi… Mikäs siellä on meininki ? Basareiden jalat ovat väärinpäin ja kun hän kääntää ne, niin kas, eräästä ruuvista menee kierre. Näitähän sattuu. Seuraaaksi huomataan, ettei basareiden etukalvoissa ole reikiä. Sitten vaan niitä tekemään ja kuulemme lisää saksankielen hienouksia.

Menen tapaamaan eilen tutustumaani ”etupään vahti”, Cesariin. PA on kuulemma vireessä ja etufillit on ajastettu.

Infected Mushroom soimaan ja… HÄ ? Kysyn vähän hämilläni: ”Voisitko avata myös subbaset ?” Soundi oli kuin 70-luvun National kasettinauhurissa, jos joku lukija muistaa kyseisen kapistuksen ! Cesar vastaa, että kyllä kaikki on päällä. Hmmmmm, Mayerin PA prosessorina toimii samanvalmistajan Galileo, jossa on PC ohjaus.

Kysyn mikä on yläpäiden taso ?

Vastaus: 0dB.

Minä: ”Entä subbaset ?”

Cesar: ”-9dB ”

?!?!?!

Pyydän nostamaan subbaset myös 0-tasoon. ( Maallikoille: Tämä voimakkuuden nosto vastaa monikertaista subbasten määrän lisäämistä ja on normioloissa järjetön !)

Vaihdetaan biisi Sealin ”Crazyyn”

Ei se riitä…

”Lisää +6db subbasia” ärähdän jo pikkuisen närkästyneenä, koska Cesar ilmoitti ”virittäneensä” setin.

No nyt alkaa jo vähän toimimaan, mutta 80-150 Hz tienoilla tuntuu kummallista.

Kysymykseni: ”Miten jakotaajudet menee ?” ja vastaus tulee: ”Yläpäät alkaa 100Hz:tä ja subbaset loppuu 130Hz”.

TÄH !?

Siinä vaiheessä alkaa ohimoilla tykyttämään. Eikö järjenkäyttö ole sallittua ?

Pyydän laskemaan subbasten jaon 80Hz ja saan vastaani kummastuneen ilmeen. Sanon uudestaan, että anna mennä sinne 80Hz:iin

(Sori, jos tämä taas välillä menee tekniseen kieleen, mutta kyllä kohta seuraa ihan maallikonkin ymmärrettävää tekstiä !)

Pienellä ekvalisoinnilla järjestelmä alkaa kuulostamaan kohtuulliselta. Ainut, että kokonaisvolumetasoa joudun nyt pikkuisen pudottamaan. Mielestäni kuitenkin soundi ajaa volumen edelle, toisin kuin esim. Motörheadilla.

Nälkä ja jano alkaa vaivaamaan. Takahuoneeseen mars ! Ewo ja Toni istuvat huoneessa, jossa ei ole valoja. Eikä muuten ole missään muissakaan huoneissa. Ei ole kuulemma sähköjä koko rakennuksessa ! Managerit kertovat järjestäjän sanoneen ,että kun he paria viikoa aikaisemmin olivat tulleet tarkistamaan paikkoja, he huomasivat, että rakennukseen oli murtauduttu ja KAIKKI sähkölaitteet oli varastettu, ilmastointikoneet joka huoneesta, lamput, sähkökeskukset jne…

Tässäpä sitten paikallisen sähkömiehen ”väliaikainen asennus”

image011

Kuvassa näkyy myös ”käännetyn” ilmastointikoneen paikka…

Takahuoneen oveen lehahtaa valtavan kokoinen perhonen, en ole noin isoa nähnyt livenä ikinä. Laji on minulle tuntematon.

image013

Sataa. Menen takaisin lavalle ja samalla kuulen erittäin voimakkaan ”sähkön rätinän” ylhäältä valotrussista. Hö, vesihän se sinne meni VL3500:n moving headin sisään. Nyt huomataan, kattohan on täynnä pieniä reikiä. Toivottavasti sade loppuu ja pian.

Takaisin etupäähän ja linjacheckiä tekemään. Kaikki sujuu hämmästyttävän hyvin. muutaman kerran olen havaitsevanani säröä oikean puolen PA:sta. Kysyn Cesarilta, mikä voisi olla vialla, mutta en saa vastausta. ”Vika” häviää. Luulin, että asian eteen tehtiin jotain.

Yleisö sisään ja jälleen kerran maailman parhaan bändin, AC/DC:n tuotantoa soimaan. Odottelua ja sitten kuulen luureissani Aksun sanovan; ”Keikka alkaa, musa pois ja valot himmeeksi !” Teemme Matin kanssa työtä käskettyä ja intron lähtiessä pyörimään, aikakoodi hoitaa kanavien avauksen sekä valopöydän ohjauksen.

Storytime rävähtää käyntiin, yleisö huutaa ja…

Oikean puolen PA:sta kuuluu ilkeää rutinaa ja säröä !

”CESAR !  Do you hear that ?!”

Vastaus: ” Siellä joku kanava vaan on huonolla hapella !?”. Annan luurit hänelle ja sanon, että kuuntelepa itse mitä tiskistä lähtee, bändin esittämä Holopaisen sävellys puhtoisena. Kyllä se nyt vaan vika on teidän systeemissä. Etsi vika ja korjaa se pikaisesti. Yhtäkkiä särö lakkaa. Keikka etenee puoleen väliin. Ja taas sama särö alkaa oikeasta PA:sta. Kuulostaa aivan kuin koko oikean puolen materiaali olisi ajettu Tube Screamerin kautta ja ohjattu keskiäänielementteihin.

” Nyt Cesar tee oikeesti jotakin !!”

Cesar lopettaa vaivalloisesti internetin selailun ja puhuu espanjaa intercomiin. Tämän jälkeen jatkuu tietokoneella leikkiminen. Minua alkaa raivostuttamaan kavereiden asennoituminen. Ymmärrän toki, ettei kaikkia vikoja voi korjata kesken keikkaa, mutta kun ei ymmärrä kieltä ja FOH vahti selaa netissä viimeisimpiä musiikkiteknologian hienouksia, niin sitä vaan alkaa hermostumaan tai no sanotaan että alkaa v……maan ! Siis se, kun ei tiedä tehdäänkö asialle jotakin vai ei !

Eikä se PA muuten tullut ikinä keikan aikana kuntoon ! Ei tullut myöskään mitään pahoitteluja ?! Arvaa oliko turhauttava tunne !?!

Positiivinen ja ehkä kuitenkin tärkein asia: Yleisö piti kovastikin näkemästään ja toivon mukaan kuulemastaan !

Lisää itse keikasta löytyy netistä !?

Kamat kasaan ja hotelliin. Huomenna uusi maa ja toivottavasti uudet, erilaiset kujeet ! (Ja hah… Olihan ne erilaiset, mutta oliko paremmat !?)

To be continued…

 

7. päivä: Panaman kautta kahvimaahan, Costa Rica

 

Tämä päivä ei ollut juuri mitään muuta kuin lentomatkustusta ja odottelua…
Tässä ilosta rykmenttiämme odottamassa lähtöä San Juanin kentällä

image015

Eli tämä päivä hypätään vähän niikuin yli, että saan kiinni tätä blogia nykyhetkeen verrattuna !

 

8. päivä: Costa Rica. Kyllä lähtee !!

 

Kauhava ja Costa Rica ovat ennenkin kohdanneet :
Tässä linkki (http://www.youtube.com/watch?v=hWSLKvsdgdc)

Jos joku ei tunnistanut yhteyttä, niin sotilasmestarina esiintyi mahtava Kalevi Haapoja, Kauhavalta!

Eilen tällä samaisella klubilla oli Arch Enemy ollut keikalla eli kaiken olisi luullut olevan edes suunnilleen kohdillaan.

Järjettömän kokoinen Adamsonin line array roikkui todella leveällä eikä minkäänlaisia etufillejä näkynyt. Sen sijaan Meyerin valmistamat sidefillit kyllä pönöttivät lavalla. Niitähän emme tarvitse, joten pyysin uudelleen sijoittamaan kaiuttimet frontfilleiksi.

Olipa kerran tuoli, jolla tuettiin PA, että se pysyy suorassa:

image017

Tähän saakka kaikki ok ! Sitten edellisistä keikoista viisastuneena, otin PA:n käsittelyyn, stereot auki ja…

Jälleen kerran L & R olivat kuin eri planeetalta. Oikean puolen matalat taajuudet loppuivat jonnekin arviolta 70-80 Hz:iin. Vastaavasti yläpäitä tuli senkin edestä. ”Carlos”: huusin ( olipa erikoinen nimi kaverilla). Carlos tuli paikalle ja hänen ensimmäinen reaktionsa oli tarkistaa, että minun asetuksissani ei ollut mitään väärin. Kysyi onko highpass filter input kanavassa päällä… HÄ ?! Miten se nyt voisi vaikuttaa vaan toiselle puolelle !? Aavistelin, ettei tästäkään päivästä tulisi helppo. Ja eikun tutkimaan asetuksia. Olin melko varma, että asetukset XTA:n prosessorissa eivät ole oikein ja niinhän se olikin. Subbasilla oli HPF 78 Hz:ssä, joka siis tarkoitti ettei aivan matalimpia taajuuksia kuulunut lainkaan. Myös muut jakotaajuuspisteet olivat todella oudot. En tunne tuota Adamsonia niin hyvin, että olisin voinut tietää miten asetuksien olisi pitänyt olla. Mutta koska oikea puoli kuulosti terveeltä, ajattelin että kopioin kaikki arvot sieltä. Helpommin sanottu kuin tehty ! Kävelin oikean puolen vahvistinräkin luo ja kumarruin naputtelemaan prosessoria. No niin, täällä on taas laite lukittu. ”PASSWORD !”. Eihän sitä näillä kenelläkään ollut ! Ei tämä voi olla totta ?! Tässä vaiheessa kun sappi alkoi lämpenemään kohti kiehumispistettä, ihmettelin oliko eilen oikeesti joku bändi vetänyt tällä systeemillä ?! Toisaalta pohjoisesssa Amerikassa on tullut törmättyä tosi usein PA laitteisiin, jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän pois käsistä ja silti niillä on vedetty keikkoja. Eikä muuten tuo sähköjärjestelmäkään mitenkään turvalliselta näyttänyt kytkentöjen suhteen. Erityistä kannattaa huomioda mm tuo värikoodaus, normaalisti samanväriset liittimet tulee yhteen sekä liitosten paikat. Generaattori on pääsisäänkäynnin vieressä kadulla ja johtovyyhdet baaritiskin vieressä. Ja kaiken lisäksi generaattoriäijä kytki KAIKKI kaapelit kiinni, myös talon ääni ja valojärjestelmään, laittoi generaatorin päälle ja vasta sitten alkoi mittailla, onko kaikki vaiheet kunnossa ja oliko maavuotoja tms… Riihimaan Jokella olis täälläkin aika paljon töitä !

image019

 

image021

image023

Odotteltuani puoli tuntia, kysyin Carlokselta onko salasanaa prosessoriin saatu. Vastaus: ”Ei, mutta änentoistofirmasta on tulossa toinen prosessori tilalle! ” . Jälleen ihmetystä !?!

Eikö se nyt olisi nopeampaa vaan laittaa se salasana txt viestinä ja päästäisiin jatkamaan ?! Täällä tuo ajatuksenjuoksu on joskus kummalista.

Tässä välissä ajattelin, että nyt on parempi tehdä aivan jotakin muuta, koska tuntiin ei varmaan tapahdu mitään. Lähellä näytti olevan kauppakeskus ja tarvitsisin täydennystä sukkavarastoon ja jos löytyisi vaikka kengät. Ulos ja matkaa Antin ja Teron kanssa. Kaupasta löytyikin löytyi edullisia sukkia, 1€ pari. Tulee halvemmaksi heittää vanhat menemään, kuin pesettää niitä hotellin pesupalveluissa. Normihinnat näissäkin maissa menee suuruusluokkkaa 5€ t-paita, 1€ sukat, housut 10€…

Kun vaan olis aikaa etsiä jostakin ns coin laundry, jossa koneellisen pesee ja kuivaa muutamalla eurolla. Paluumatkalla löydämme kenkäkaupan, jees ! Alennukset 50%, ota 2, maksa 1 ! Ja kun lähtöhinnatkin ovat kohtuulliset, lähtee mukaan pari lenkkarit ja sandaalit hintaan 60€. Palaamme takaisin keikkapaikalle,  jossa Carlos iloisena ilmoittaa uuden prosessorin olevan kytketty. Nyt järjestelmä kuulostaa edes jotenkin toimivalta. Tarvitaan kuitenkin jälleen hieman mittauksia ja ehkä vähän liian suuria korjauksia, mutta lopputulos on kuitenkin tyydyttävä. Tästä eteenpäin mennäänkin taas normaalia rataa, linjacheck, bändi soundcheck, AC/DC, intro, keikka, outro, kamat kasaan ja hotellille.

Jos nyt vielä sen verran palaa keikkaan, niin kyllä sen aikana vielä kovasti ihmettelin miten se Arch Enemyn miksaaja on voinut vetää eilen ?!

Keikan jälkeen kuulin myös kommentteja keikasta, jota en kyllä itse tähän kirjoita !

Huomenna lähtö kohti Perua ja Limaa…

 

9. päivä: Limaa !!

 

Ryhmä ryhdikkäänä odottamassa Costa Rican lentoasemalla lentoa Limaan…

image025

Onneksi lähtö ei ollut aivan aamuyöstä. Lento lähti San Juanin kentältä klo 15.45 ja olimme perillä Limassa 20.25 paikallista aikaa. Vajaan tunnin ajo hotellille ja kellohan olikin jo 23.00. Nälkä vähän vaivasi, mutta onneksi hotellin aulassa olevan aikataulun mukaan ravintola olisi auki vielä puoli tuntia !

Mutta sehän on vain mainos ! Ravintola on kiinni !?! Tullessamme tänne, muistin että muutaman sadan metrin päässä oli KFC ja PizzaHut… Käymme pikaisesti hakemassa pizzat , nukkumaan ja huomenna olis matka entiseen inkojen pääkaupunkiin, Cuscoon…

 

10. päivä: Inkijen pääkaupunki, Cusco

 

Jeee. Ensimmäinen ”oikea” välipäivä ! Lyhyt sisämaanlento Limasta Cuscoon tai Cuzcoon, molempia näkyy käytettävän. Pääkaupunki Lima sijaitsee merenpinnan tasolla, Cusco taas 3400m korkeudella. Tuota korkeuseroa ei juuri huomaa, kun on vaan paikallaan, mutta lähde ja ota muutama askel… Läähätys alkaa ainakin meikäläisen jo muutenkin huonolla kunnolla heti. Todella outo tunne, aivan niikuin ei saisi happea tarpeeksi. Niin, eihän sitä kyllä saakkaan. Eräs englantilainen cuscolaistunut ravintoloitsija sanoi, että kestää noin viikon tottua tähän korkeuteen. Meillä ei sitä viikkoa nyt aivan ole vaan huomenissa lähtisimme tutstumaan erääseen uuden maailman seitsemästä ihmeestä, Machu Picchuun.

Vastassamme on paikallinen promoottori, Andrea, ryhmä nuorisoa sekä poikansa, joka seikkailun myöhäisemmässä jaksossa tullee aiheuttamaan päänvaivaa kaikille. Poikanen kuvasi koko ajan ja aivan kaiken videolle…

image027

Tänään olisi pyykkipäivä. Aivan hotelliamme vastapäätä on pesula, likaiset vaatteet pussiin ja menoksi. Paikanpitäjä mummo ei osaa sanaakaan englantia, jos en kyllä minäkään espanjaksi muuta kuin ”Dos Cerveza” ja ”Muchas Gracias ” .

Pyykki painaa 7 kg ja hintaa tuolle tulee kokonaiset 20 colonia eli noin 6 € ! Mahtavaa ja pesu olisi valmis klo 15 mennessä. Siihen saakka pienet päikkärit.

Unta ei kauaa tarvinnut pyydellä. Haemme pyykit klo 15.30 ja mummo oli vielä kaiken lisäksi silittänyt koko kasan ja pakannut hienosti pussiin. Tuleepa laukkuun lisää tilaakin.

Olemme tällä kertaa majoittuneet kahden hengen huoneisiin ja kas kummaa, kämppäkaverina Antti. Lähdemme kävelylle, jospa löytyisi vaikka matkamuistoja joululahjoiksi…

Ensimmäiseksi tulemme aukiolle, jolla on näköjään suomenkielinen nimi :

image029

Tästä klikkaamalla 360 asteen kuvaan aukiosta.

 

Olihan siellä suomea muuallakin

image031

Ja jouluhan se täälläkin alkaa näkyä katukuvassa !? 😀

image033

Kierltyämme aikamme ympäri tulemme ilmeisesti ns. pääaukiolle. jonka keskellä törröttää kai joku inkahallitsija ?

Panoraamakuva tästä klikkaamalla

 

Jatkoimme patikointia ja kävelimme parturin ohi. ”Seis”, sanoi Antti. ”Nyt mennään ja otetaan vanhamallinen parranajo”

Totta kai. Olihan naamalla säälittävän näköinen karvoitus. Kumpikaan meistä ei ollut moista palvelua saanut ja pikkuisen se jännitti. Hintaa tällä toimenpiteellä olisi kokonaiset 10 colonia eli 3€. Siitä vaan paturintuoliin !

image035

Kyllä toimi ja jälkikin oli parempi kuin omalla höylällä raavittuna !

Nyt on kierretty tarpeeksi. NÄLKÄ !!

Menemme paikalliseen ravintolaa, joka ulkoapäin ei niin kummoiselta näyttänyt, mutta olikin sisältä erittäin hieno. Antti tokaisikin, että olikohan tämä nyt vähän liian tyylikäs meikäläisille. Tarjoilija paikalle ja saamme menut käsiimme. Ajattelimme syödä jotain pikkuisen erikoisempaa ja paikallista. Tarjoilija selittää, että olisi annos kahdelle jossa olisi alpakkaa, jotain sikaa ja kolmatta lihaa, josta emme oikein saaneet selvää mitä se olisi. Kuulostaa hyvältä !

Salaattipöytä kuuluu annokseen ja hyökkäämme sen kimppuun. Hetken odoteltuamme saamme pöytään ison tirisevän paistolevyn, jonka alla on tulisia hiiliä ja päällä kauhean suuri kasa lihaa…

Päällimmäinen ”kaveri” näytti vähän epäilyttävältä :

image037

Tarkempi tutkiskelu osoitti, että sillähän on hampaat :

image039

image041

Kaikenlaista sitä on tullut syötyä näillä reissuilla, joskaan ei tässä ihan Madventures miesten veroisia olla, mutta täytyy myöntää, että nyt rima nousi todella korkealle. Ei siinä kyllä mikään auttanut, pakko otusta oli maistaa. Ei se pahaa ollut, maku kai jossain jäniksen ja riistalinnun välillä ?! Alpakkaa maistettuamme, totesimme molemmat, ettei sitä kyllä tarvitse enää ikinä tilata. Kuin olisi syönyt suolaista, sitkeää, lihalta maistuvaa kengänpohjaa…

Mutta kolmas lihalaatu oli todella maittavaa ja hyvää. Kysyimme vielä lopuksi mitä se oikein oli ja saimme vastauksena: ”Päääää”. Lammasta !? Mitä ihmettä ?! En olisi ikinä voinut kuvitella sitä lampaaksi…

Ruoka-annos oli vaan aivan liian iso ja jouduimme selittelemään tarjoilijalle, että ruoka maistui kyllä.

Palattuamme hotelliin tutkin hieman tarkemmin netistä sitä ”Guynean pig” elikkoa. Ei se nyt mikään sika ole vaan sehän on MARSU !

Niitä kuulemma syödään Perussa kymmeniä miljoonia vuosittain ja Cuscossa on jossain patsasryhmä Jeesuksesta opetuslapsineen syömässä viimeistä ateriaa, joka on juuri kyseinen paistettu marsu !

Nukkumaan !! Huomenna yhdistetty auto- ja junamatka kohti Machu Picchua !

 

11. päivä: Machu Picchu !!

 

Vuonna 2004 Nightwishin sivuilla oli myös crew osio, jossa kyseltiin kaikenlaisia asioita, lempiruokaa, parasta biisiä, mutta myös paikkaa, jossa haluaisin käydä. Silloin lähes utopistiselta kuulostanut vastaukseni oli : Machu Picchu. Tänään tuo toive toteutuisi !

Matka alkoi Cuscosta varhain aamulla, lähtö klo 5, bussikuljetuksella Ollantaytamboon. Ympärillä oli tuohon aikaan täysi pimeys, joten maisemien katselu jäi. Tiet ovat todella huonossa kunnossa ja nauroinkin ääneen, kun huomasin pienen kylän keskellä kyltin, jossa varoitettiin hidastetöyssystä. Näin kyllä moisen, muttei se mitenkään eronnut koko ajan jatkuneesta höykkyytyksestä. Ajo rautatieasemalle kesti noin 2 tuntia ja seuraavaksi hyppäsimmekin vaunuun. Ihmettelin pikkuisen kattoikkunoita, jotka kylläkin jo 5 minuutin matkanteon jälkeen olivat kovasti tarpeen nähdäkseen korkeiden vuorten huiput. Korkein vuori, jonka ikkunasta näimme, oli yli 5600m korkeuinen.

Kuvassa vasemmalta Antti, Tero ja pöydän oikealla puolella kiertuemanagerimme Flavio.

image043

Oikeastaan koko bussimatka sekä tämä junareissu, olivat alaspäin menoa. Cuscohan sijaitsee 3400m korkeudella, kun taas pääteasemamme Aguas Callientes tai niin kuin kansanomaisesti sanotaan, Machupicchu town, on 2000m:ssä. Parin tunnin junamatka sujuu noppapokerin ja maisemien katselun parissa. Hieman huvittaa junan ikkunassa oleva varoitus, jossa on ilmeisesti käytetty enemmän Google Translatoria kuin järkeä:

image045

Vihdoin perillä. Tero ottamassa turistikuvia:

image047

Ja sitten seuraavaan kulkuneuvoon, joka on taas pikkubussi. Tällä nousemme 400m ylös määränpäähämme. Ajo kiemuraista tietä alkaa ja kun katson ikkunasta alas, niin tajuan jälleen kerran : Korkeanpaikan Kimmo ! Kuvat kun eivät mitenkään voi luoda sitä korkeuseron suuruutta enkä siis ajatellut etukäteen, että näin voisi käydä. No nyt ei ole kyllä mitään mahdollisuutta perääntyä, vaikka kyllä sekin vaihtoehto kävi mielessä ihan oikeasti. Hammasta purren ja alas enää katsomatta jatkamme yhä ylöspäin. Kuskille tämä on jokapäiväistä ja niinpä kaveri sitten ajeleekin sen mukaisesti, kaasu pohjassa. Mietin että mitähän tapahtuu, jos toinen samanlainen kaahari tulee vastaan tällä kaipoisella tiellä ? Eikä siinä sitten kauaa mennytkään, kun jarrut lyötiin pohjaan. Bussit ohittivat toisensa väliin jääden vain muutaman sentin rako. Tällä kertaa olimme onneksi vuorenseinämän puolella, mutta kävisi se meille varmaan vielä jatkossa toisinkin päin. Minkäänlaisia kaiteitahan ei ollut muutakuin aivan jyrkimmissä mutkissa. Joskin ne olivat niin heppoiset, ettei niistä tosipaikan tullen olisi mitään apua.

Saatuamme sisäänpääsyliput kapusimme vielä muutaman kymmenen metriä ylöspäin. Olin jo aivan puhki, 2400m korkeus ja huono kunto yhdessä tekivät tehtävänsä. Mutta kaikki tuo kannatti. Eteemme aukeni huima näköala tuohon ”kadotettuun” kaupunkiin. Tai niinhän me länsimaiset ihmiset sanomme. Meidän mielestämme kaupungin löysi Hiram Bingham vuonna 1911 etsiessään aivan toista inkojen kaupunkia, Vilcabambaa. Tuolloin hänet johdatti tänne vasta 11-vuotias Pablito Alvarez. Paikalliset ovat kyllä tietäneet koko ajan Machu Picchun olemassaolon.

Tässä seuraavassa muutamia panoraamakuvia alueesta. joihin pääset klikkamalla linkkiä:

 

Kuva 1
Kuva 2
Kuva 3
Kuva 4
Kuva 5
Kuva 6
Kuva 7
Kuva 8

 

Sitten vielä muutama perusturistikuva:

Ryhmä ”Hector” ihmettelemässä:

image049

Ei hymyilytä pohojalaasta korkianpaikan leirillä !

image051

Ei tuo kiemurainen tie nyt tässä niin kauheelta näytä, nousua 400m…

image053

Ryhmäjohtajamme ja oppaamme, Hector, kierrättää meitä alueen ympäri selostaen samalla eri paikkojen tarkoituksen. Kierros kestää pari tuntia, jonka jälkeen käymme syömässä lounaan sisääntulon yhteydessä olevassa ravintolassa. Poistuttuamme alueelta, saamme passeihimme virallisen Machu Picchu leiman !

Tämän jälkeen on vapaata oleskelua ja kiertelyä luvassa vielä 5-6h ! Huh, paluumatka alkaa siis vasta klo 18. Olen jo aivan naatti ja osa porukastamme päättääkin lähteä alas Machupicchu towniin. Väsymys on valtava. onneksi saan muutaman muunkin innostumaan asiasta ottaa hotellihuone ja mennä sinne nukkumaan muutamaksi tunniksi. Ewo, Antti, Tero ja minä yritämme tinkiä hotellihuoneen hintaa alaspäin koska olisimme siellä vain muutaman tunnin. Respan tyttö ei kuitenkaan tästä innostu vaan joudumme maksamaan koko yöstä. 3hh hintaan 50€ ja meitä siellä 4, ei paha !? Tero lupautui nukkumaan lattialla, jos vaan saa vähän pehmikettä päiväpeitoista. Uni tuli noin 37 sekunnissa. Eli 4h päikkärit ja sitten paluumatkalle ja olisimme takaisin Cuscon hotellissa noin klo 23…

Huomenna ensin lento Cuscosta Limaan ja sitten keikka siellä…

Kuinkahan käy : Perun keikan vai en Peru ? Siinäpä oikea pulma, joka iskee vasten naamaa huomenna !

 

12. päivä: Lima… kaksi mahdollisuutta: Keikka Peru:taan tai keikkaa ei Peru:ta !?

 

Tämä kyseinen maa, kaupunki ja keikkapaikka ovat olleet kokoajan pienenä kysymysmerkkinä. En tiedä miksi, vaikka Flavion lähettämissä papereissa kalusto näyttää aivan loistavalta. Jälleen V´Doscia, Digidesign Venue, Yamaha PM5D, jne. Jotenkin vaan on tullut huomattua, ettei kalusto nyt ole ollut sitä mitä on luvattu. Tällaisia mietin kun olimme palaamassa Cuscosta takaisin Limaan. Keikka olisi siis tänään. Silmään pisti muutama erikoinen juttu lentokentällä.

En sitten tilannut tätä. Enkä edes halua tietää mitä se sisältää !?

image055

Jim Marshall varmaan kääntyisi haudassaan, jos tietäisi mihin kaikkeen vahvistimiaan käytetään. Tässä StarPerun kuulutusjärjestelmä:

image057

Saavuttuamme Limaan ja käytyämme pikaisesti hotellissa, jatkamme kohti keikkapaikkaa, Flavio mainitsee, että kyseessä on tämän kiertueen pienimpiä paikkoja ja lava on todella pieni ! Klubi tai joku, kukaan ei tunnu oikein tietävän, lippuja myyty 900 ja järjestäjä odottaa n. 1200 maksanutta paikkeille. Siinä vaiheessa mietin miten 1000-1200 hengen klubissa voi olla 6 kpl V´Doscia per puoli ja dV´Doscit downfilleinä ja etufilleinä. Siellähän porukka kuolee, jos noilla aletaan soittamaan El Condor Pasaa täysillä. Se kappale on kyllä soinut täällä joka paikassa niin paljon, että kohta siihen kuolee muutenkin. Eikö näiden olisi aika säveltää jo toinenkin kappale !?!

Päästyämme perille havaitsemme paikan olevan kaikkea muuta kuin klubi. Järjettömän kokoinen teollisuushalli, kapasiteetti ehkä 4000 ? Nyt tuo PA:kin näyttää olevan oikean kokoinen paikkaan ja väkimäärään nähden. Etufillit tosin ovat DAS:n Aero 38, mutta niillä pärjää ja pakko on pärjätä. Taas kerran törmätään kieliongelmaan. Emme löydä koko etupään miehityksen kanssa yhteistä kieltä. Se on kumma, kuinka nämä paikalliset puhua pölöttävät espanjaa, vaikka tietävät, ettei toinen osapuoli ymmärrä siitä sanaakaan. Aluksi tulee itse puhuttua näille englantia, mutta lopuksi se aina vaihtuu suomeksi. Puhuu vaan tarpeeksi hitaasti, niin kyllä ne tajuaa ! Liioittelin ehkä pikkuisen, kun sanoin, ettemme ymmärrä sanaakaan toistemme puheesta. Left, right, sub mono ovat kansainvälistä ammattisanastoa, jota varmaan ymmärretään mongoliassakin.

Pirulainen, eikun perulainen ääniseppä näyttää PA:n suuntaan ja sanoo: ”PA on !” eli olisi aika kuunnella miltä inkojen jälkeläisten virittämä ranskalaisvalmisteinen PA kuulostaa… Vähän omituiselta !? Menen lavan eteen kuuntelemaan etufillejä. Nyt eivät kyllä viiveajat ole mitenkään kohdallaan eli ei nämä mitään olleet virittäneet !

Eli taas: Mittavälineistö esiin ja töihin. Inka on ihmeissään mittamikrofonista ja Smaartista. Puolen tunnin virityksellä asiat ovat aika hyvin kohdallaan, kiitos helppokäyttöisen Dolby Lake prosessorin, joka räkistä löytyy…

Kaikki sujuu vähän liiankin hyvin tähän saakka. Sama touhu jatkuu niin linjacheckissä kuin myös bändin soundcheckissä. Jotain tässä vielä tapahtuu…

Paikallisen promoottorin, Andrean, poika se jatkaa ärsyttävää kuvaustaan ja on siis kuvannut koko Machu Picchun reissunkin, tottakai.

Kellon ollessa jo jonkin aikaa yli ovien avaamisen, sali on vielä aivan tyhjillään. No niin, mitäs siellä on tapahtunut ?!

Andrean entinen yhtiökumppani oli pamahtanut yllättäen paikalle ja esittänyt väitteen, että tämä keikka olisi hänen. What ? Ryhmästämme ei kukaan ollut ikinä kuullutkaan koko miehestä. Nyt alkoi hallin ulkopuolella tapahtua. Väittely muuttuu riidaksi ja huudoksi ja mitä tekee pikkupoika kameran kanssa: kuvaa tietenkin tapahtuvaa. Ex-liikekaveri sanoo muutamaan kertaan, että kuvaus loppu nyt ja kamera pois. Mutta eihän tuo poikanen tajua, että nyt on oikeasti tosi kyseessä. Keikkaa omimaan tullut mies hermostuu ja lyö nyrkillä poikaa mahaan. Kuvaus ja riita loppuu, kun Andrea lähtee viemään itkevää poikaa sisätiloihin. Kello on puoli tuntia yli ovien aukamisajan. Andrea hälyyttää poliisit paikalle… Odotusta lisää 30 min, mutta poliiseja ei näy ei kuulu. Nyt alkaa yleisö ulkopuolella jo hermostumaan, koska eivät tiedä mitä oikein tapahtuu. Eric, Ewo ja Toni yrittävät puhua Andrealle järkeä, että ovet saataisiin auki ja keikka aloitettua. Vastauksena tiukka: ”Ei !”. Latinoäidin kunniaa on loukattu ja sillä selvä. Anrdea ilmoittaa, että sekä keikka, että  rahat ovat hänelle nyt aivan se ja sama. Poliisit tulevat vihdoin paikalle, mutta mitäpä he voivat tehdä ? Poikaa lyöty nyrkillä mahaan !? Täällä maassa on oikeasti isompiakin ongelmia ja olishan tämä nyt Suomessakin pikkuisen poliisin voimavarojen tuhlaamista. Managerimme yrittävät vedota äippään kertoen, että jos keikka Peru:taan, niin ulkona alkaa sellainen kaaos ja moni lapsi voi oikeasti olla vaarassa…

Tilanne vaikuttaa täysin absurdilta. En muista, että olisin ikinä kuullut, että konserttia tai keikkaa oltaisiin Peru:massa tällaisesta syystä.

Niinkuin aikaisemmin totesin, tätä se nyt oli vailla… Kaikki asiat olisivat muuten hyvin ! Onko vaikeuksien määrä vakio ? Kai tästä jonkilaisen teoreeman saisi kehitettyä.

Aivan tarkkaan en tiedä, mitä seuraavaksi tapahtui, mutta ilmeisesti promoottori sai hengityksensä tasattua ja jonkinlainen järki alkaa toimimaan. Meille tuli ilmoitus, että ovet avataan ja keikka alkaisi tunnin kuluttua eli ”ainoastaan” 2.5h myöhässä. No parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Järjestysmiehet alkavat päästää porukkaa sisään. Seuraan tilannetta… 1,2,3,4 ihmistä minuutissa ! Turvatarkastus on perinpohjainen ja se vie aikaa ! Pikainen laskutoimitus :

Jos ihmisiä on ulkona 1200 ja vaikka tuo vauhti kiihtyisi 10 ihmiseen minuutissa, niin tunnissa sisään pääsisi 600 ihmistä. Eli koko joukon sisäänpääsy kestää 2h !?! Ei hyvältä näytä ! Järjestysmiehet saavat jotenkin avattua toisenkin sisäänpääsylinjan ja porukkaa alkaa tulla sisään paremmalla nopeudella. Aika kuluu ja kuluu ja väkeä tulvii sisään. ollaan jo 3h myöhässä. Managereiden päätöksellä orkesteri hyppäisi lavalle 20 min päästä, oli kaikki sisällä tai ei. Intron soidessa viimeisetkin kuulijat ehättävät sisään.  Ja show voi alkaa.. Myöhemmin kuulin paikalla olleen yli 2000 henkeä, jotka pitivät kovasti kiteeläis-hollantilaisesta orkesterista, jossa vahvistuksena Yhdistyneen Kuningaskunnan taikuri.

Huomenna pääsisimme pois Limasta ja matka jatkuu Brasiliaan.

Voisikohan nyt olettaa asioiden menevän paremmin ?!

Ainahan sitä voi toivoa ! 😀

 

13. päivä: Lentopäivä … Lima, PER-> Porto Alegre, BRA

 

Täällä Etelä-Amerikan mantereella ovat välimatkat pitkiä eikä sitä aina oikein edes tajua karttaakaan katsomalla. Maapallon pinnan kun levittää 2-ulotteiseksi kartaksi mittasuhteet menevät pieleen. Mitä lähempänä napoja ollaan, sitä suurempi tuo mittakaavavirhe on.

No, tänään kokonaismatkustusajaksi tulee 13h ! Lähtö hotellilta klo 09.00, ensimmäinen lento Sao Paoloon klo 12.05, sieltä jatkolento Porto Alegreen ja olisimme perillä hotellilla 01.00. Jaa että miten tuosta tulee 13 tuntia matkustusta…. Matkustamme itäänpäin ja samalla kelloja siirretään 3h eteenpäin.

Lentäminen ja odottelu lentoasemilla on tylsää puuhaa. Onneksi on iPad ! Ja kamera…

Matkalaukkurivistö odottamassa…

Ei varmaan liene vaikeaa arvata, mikä näistä on Floorin ?!

image059

Eräällä suomalaisella bändillä menee täällä näköjään hyvin !?

image061

Joku hoitaa Korvatunturin asioita Sao Paolossakin !

image063

Tässäpä tällä kertaa kaikki.

Hotelliin ja aamulla tutkimaan Porto Alegren keikkamestapaikkaa.

Ollaan kuulemma oltu siellä muutaman kerran, mutta itselleni ei tule kyllä minkäänlaista muistikuvaa paikasta….

 

14. päivä: Täällä ollaan oltu ennemminkin !

 

Normiaamu. Herätys 5 min ennen lähtöä. Alas aulaan ja menoksi.

Bar Opiniao… Joo, nyt muistan paljonkin asioita täältä. Ensimmäisen kerran tutustuin tähän paikkaan 2004.

Kaikin puolin ikimuistoinen tapaus. Stoltin Tommilta varastettiin valopöydän lisäosa. Salkkua ei vaan ikinä tullut seuraavaan paikkaan, mutta todella mystisten tapahtumien jälkeen se löysi tiensä Japaniin muutamaa kuukautta myöhemmin. KingFoon toimistoon tuli soitto Brasiliasta, jossa äiti kertoi poikansa menehtyneen huumeklaanien välienselvittelyssä. Tutkittuaan pojan jäämistöä, äiti oli löytänyt sängyn alta kummallisen salkun, jossa oli KingFoon toimiston puhelinnumero. Laukku toimitettiin Angra yhtyeen managerille, Antoniolle, joka toi sen sitten mukanaan Japaniin, jossa teimme muutaman yhteiskeikan kyseisen yhtyeen kanssa keväällä 2005.

Toinen asia, jonka muistan täältä, oli PA. EAW:n kopio, 3-tiejärjestelmä. Klark Teknikin jakosuodin, joka oli sisäisesti 4-tie asennossa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, ettei kaiuttimista tullut ylimpiä diskanttiääniä ollenkaan. Kauhasen Villen avustuksella ruuvasimme laitteen kannen auki ja muutimme asetukset. Kuinkahan kauan olivatkaan vetäneet noin.

Kolmas mieleen jäänyt asia silloin joulukuussa 2004 oli yleisön meteli. Intro kun lähti käyntiin, en kuullut käytännössä yhtään mitään PA:sta, vaikka se ei ollut kuin reilun 10m:n päässä…

Nyt oli tuo vanha PA sidefilleinä ja uusi Selenium merkkinen line array roikkui katossa.

image065

Päätteinä tutut ja turvalliset Hot Soundit ! ( Ammattilaiset varmaan huomasivat sarkasmin…)

image067

Tällä kertaa kaikki toimii huomattavasti paremmin kun edellisillä keikoilla, joskin kieliongelmia on jonkin verran.

Alan järjestämään aikakoodia lavalta etupäähän. Tämä tarvitsee suoran mikrofonilinjan ilman haaroituksia tai muuntajia. Tällainen löytyykin suhteellisen kivuttomasti. Kytken itse omin kätösin tinaamani midi-XLR kaapelit kiinni, laitan ProToolsista testifilen pyörimään ja menen katsomaan tuleeko MTC perille Avidin Profileen. No eihän se tule. Huh huh. Taasko tämä alkaa. Paikallinen ääniheebo oivaltaa kokeilla kyseistä linjaan mikrofonilla ja sehän kyllä toimii. Kysyn kuitenkin: ”Oletko aivan varma, ettei siellä nyt vaan ole muuntajia välillä ?”. Kaveri vastaa ettei siellä ole mitään. En tietenkään usko ja alan vetämään suoraa mikrofonilinjaa etupäästä Teron ”kioskiin”, jossa ProTools pyörii. Ei se toimi vieläkään ?! Onko vika adaptereissa ? Alkaa sapettamaan. Käyn hakemassa läppärin etupäähän ja kokeilen kaikki kaapelit läpi, jotta näen mihin signaali loppuu. Midisignaali lähtee Midimanin 2×2 midisportista. Huomaan, ettei mikseri lue aikakoodia, vaikka kytken suoran midikaapelin boxista pöytään. Hä ? Yhtäkkiää numerot alkavat vilistää Profilen ruudulla ja kun pikkuisen siirrän Midimanin tuotetta, niin koodi häipyy. Jaahas, vika onkin pienen boxin USB-runkoliittimessä. Sitä kun vähän heiluttaa, niin signaali tulee ja menee.

Eli tänään ei sitten koodia tule ja kaikki snapshottien vaihdot täytyy tehdä käsin. Eli joudun oikeasti töihin !? Eipä tuo aikakoodilla tapahtuva ohjaus kylläkään tee mitään muuta kuin avaa ja sulkee kanavia, sekä vaihtaa kaikujen parametrin biisikohtaisesti. Mitään suurempaa katastrofia ei ole tulossa.

Seuraavalle keikalle Rioon täytyy hommata jonkinlainen  usb-midi laatikko. Niin ja tunnustaa, että vika voi olla myös omissa laitteissa.

FOH:ssa on virallisen näköinen laminoitu paperi, jossa ilmoitetaan maksimi äänenpaineen olevan 95dB slow A… Joopa joo. Näkis vaan tuollaisten rajojen toimivan, kun yleisö alkaa mekastamaan. Soundcheckissä kokeilin päästellä n. 100dB:n luokkaa. Katsotaan sitten mitä illalla tapahtuu.

Tänään meillä on joku paikallinen lämppäribändi. Täällä on kuulemma laki, joka määrää, että ulkomaalaisen esiintyjän konsertissa täytyy olla aina brasilialainen esiintyjä. En käynyt etupäässä kuuntelemassa, koska takahuoneeseenkin kuulosti ihan tarpeeksi kamalalta. Orkesterin aloittaessa seuraavan kappaleen, Floor säpsähti. ”Nehän soittaa After Foreverin biisin !! ” Hetken kuunneltuaan jatkaa vielä ”Ja nehän raiskaa sen !”

Kärsimystä ei kauaa kestä, onneksi, ja valmistaudumme linjacheckiin, jonka teemme aina ennen varsinaista esiintymistä ja tämä suoritetaan aina paikasta ja ajasta riippumatta. Saamme vielä varmuuden, että kaikki laitteet toimivat odotetulla tavalla.

Ja sitten… INTRO

Yleisön meteli alkaa nousta ja nousta… dB-mittari näyttää 105dB.

Orkanbändin pojat lavalle… 110dB

Ja viimein, kun yhtyeen Lentävä Hollantilainen astuu lavalle, niin mittari heilahtaa 116.5dB:iin.

image069

Yritä tuossa nyt ajaa PA:ta 95 dB voimakkuudella…

Välillä on aivan pakko laittaa kuulokkeet korville ja miksailla niiden mukaan, meteli on niin voimakas.

Hyvin päästiin loppuun asti, kamat kasaan ja hotellille. Huomenna aamulento ja keikka vielä samana päivänä Riossa

Ps. Ei ole aina niin helppoa olla kasvissyöjä näissä maissa !?

Troy halusi salaattia ja sitä myös sai !!

image071

 

15. päivä : Rio ohoi !

 

”Mä lähdin banaanilaivalla pois….”

Meillä lähtökäsky tuli aamulla klo 05.00 Porto Alegren hotellissa. Crew lentäisi ”hieman” aikaisemmin valmistelemaan keikkaa ja bändi tulee perässä.

Lentoyhtiö GOL:n lento lähtee 7.45 ja olisimme perillä Riossa 9.49. Ensin hotellille ja sieltä esiintymispaikalle. Matka lentokentältä kestää ja kestää. Reitin varrella näkyy jos jonkinlaista, hevosia ja vuohia keskellä kaupunkia, joki, jossa on kuulemma niin likaista vettä, että nahka lähtee jos sinne tipahtaa…

Olivat näköjään saaneet laitettua jokinlaisen puomin, ettei aivan kaikki paska valu alajuoksulle.

image073

Hökkelikylää ja kurjuutta vaan riittää…

image075

Saamme viestin, ettei backline ole vielä saapunut perille ja näin ollen olisi aivan turhaa mennä notkumaan mestoille. Mahtavaa ! Ehtii ottaa hotellilla ainakin parin tunnin tirsat.

Viimein tulee tieto soittimien saapumisesta ja lähdemme esiintymispaikalle, Circo Voadoriin. Täälläkin ollaan oltu vuonna 2008…

Panoraamakuva paikasta

 

Flavio ei taaskaan petä tuodessaan pienen paketin, joka sisältää USB-midi palikan aikakoodin ajoon. Merkki ja malli aivan täysin tuntemattomia, mutta laatikossa lukee yhteensopivuus OSX 10.4:stä eteenpäin, joten eiköhän tuo toimi. Ja hyvinhän se toimikin.

Mikserin paikka on tässä omituisen muotoisessa ja näköisessä paikassa on erittäin huono työn kannalta. Toisessa kerroksessa, joka tarkoittanee sitä, että soundecheckissä juoksisin portaita ylös ja alas suhteellisen monta kertaa saadakseni jonkinlaisen kuvan, miltä miksaus kuulostaa suurimmalle osalle yleisöä.

On todella kuuma ja voin vaan kuvitella kuinka kuuma täällä olisi illalla, kun sisään pasahtaa 1500 ihmistä.

Taas edetään jo niin tutuksi tulleen kaavan mukaan:

Linjacheck

Soundcheck

AC/DC

Tällä kertaa teen moniraitanauhoitusta ProToolsille. Mikserinä Avid SC48, josta saan suoraan 32 raitaa äänitettyä ilman kummempia lisäpalikoita, firewire piuha kiinni ja rec päälle.

Seuraavaksi intro…

Meteli on taas aivan järjetön, mutta tällä kertaa oman lisäsäväyksensä tuo lattian heiluminen sekä mikserin että tietokonepöydän alla.

3. biisi, WIHAA ( Wish I Had An Angel) ja kun Marcon laulama kerto pyörähtää käyntiin, alkaa koko ylätasanne hytkyä ja paljon. Niin paljon, että läppäri on tippua, sen saan vielä kiinni, mutta irtokovalevy tippuu vauhdista maahan. Voi ny paska ! Ensireaktio oli, mitähän ihmettä tuo levy pitää sisällään, mutta ei siellä voi olla mitään korvaamatonta? Muistin kerrankin tehdä hieman kotitöitä ennen lähtöä ja otin kaikista tärkeistä fileistä varmuuskopion. Tällä kertaa nauhoitus jäi siis kesken, enkä viitsinyt kaiken muun hässäkän keskellä alkaa tutkimaan levyn kuntoa. Asia jäi kuitenkin sen verran vaivaamaan, että yöllä päästyäni takaisin hotellille oli pakko tarkastaa levy ja helpotuksekseni huomasin sen olevan täysin kunnossa.

Outron soidessa, on minuutti aikaa ottaa panoraamakuva tilanteesta.

Klikkaa tästä kuvaan

Veto ohi, tavaroiden pakkaukseen ja hotellille.

Huomenna aamusta ottaisimme pienen varaslähdön ja kävisimme tutustumassa Corcovadoon !

 

16. päivä : Corcovado, Cobacabana & Ipanema… No, kyllä kai siinä matkustettiinkin ?!

 

Lobby call puoleltapäivin, mutta päätimme lähteä käymään Rion kuuluisimmalla nähtävyydellä, Corcovadolla. Pienenä tietoiskuna, että Corcovado on siis vuori, jolla tuo Jeesus-pastas (Cristo Redentor) sijaitsee . Itse olen siellä kyllä käynyt aikaisemmin, mutta koska Aksu, Matti ja Antti eivät olleet vierailleet patsaalla, päätin liittyä seuraan. Tämä 1920-30 luvulla suunniteltu ja rakennettu hökötys on yllättävän pieni. Lähes kaikki kuvat siitä on otettu helikopterista, joka on patsaan takana siten, että allaoleva kaupunki näkyy myös kuvassa. Jotenkin sitä on ajatellut patsaan koon jonnekin 60-70m, mutta ei kai tuo ole kuin vajaa 40m ?!

Perus turistiposeeraukset :

image077

image079

 

image081

 

image083

 

Näkymä alas Rioon on vaikuttava:

Äärimmäisenä vasemmalla  ns. Sokeritoppavuori, oikealla Copacabana beach ja keskellä olevan vuoren vasemmalla puolella Ipanema beach…

image085

Oli aika lähteä alas ja kohti hotellia. Pikkubussi vie meidät alemalle tasolle, jossa shuttlekuljettajamme odotti. Hyvä, että lähdimme näin aamusta matkaan. Ylhäällä ei ollut vielä paljon turisteja, mutta kun tulimme alaspäin, näimme pitkän jonon odottelemassa kuljetusta ylöspäin. Lähdimme kohti keskustaa, jossa hotellimme sijaitsee. Hetken ajettuamme, huomaamme kuskin ajavan aivan eri reittiä kuin tullessamme. Pian edessä on ranta ja kyltti Copacabana… Hö, kujlettaja on päättänyt käyttää meitä kiertoajelulla muissakin nähtävyyksissä, mutta me emme nyt olleet kauhean kiinnostuneita rannasta. Aikaa nimittäin mihinkään beachvolleyhin ole todellakaan ja nälkäkin alkaa olla…

Copacabana oli vielä suhteellisen tyhjä aamulla klo 10…

image087

Eikä Ipaneman tytötkään vielä olleet saapuneet rannalle…

image089

Sokeritoppavuoren lähellä oli joku köyhällistön edustaja tullut paikalle veneellään. Säästää hotellikuluissa ja kun takakannella on helikopteri, niin taksimaksutkin jäävät pieniksi !?

image091

Sanomme ajajallemme, että nyt riittää ja suorinta tietä hotellille. Ennätämme vielä syödä hampurilaisaterian hotellin aularavintolassa ennen lähtöämme lentokentälle ja kohti Sao Paoloa.

Tulemme hotellille vajaa tunti ennen lähtöämme. Hyvin on aikaa syödä. Tai niinhän sitä luuli. Ravintolan tarjoilija ei näyttänyt olevan aivan tehtäviensä tasalla ja kolmen hampurilaisen tilaaminen näytti tuottavan hänelle kovasti ongelmia. Välillä tuntuu, että meitä kuvataan oikeesti johonkin piilokameraan ja kaikki ympärillämme olevat ihmiset ovatkin näyttelijöitä !? Truman show !?

Hampurilaiset tulevat vihdoin eteemme ja syötyämme, onkin kaikki jo valmiina lähtöön kohti lentokenttää ja Sao Paoloa.

 

17. päivä: Credit Hall, Sao Paolo

 

Joskus myös olosuhteet hotelleissa voivat olla kohdallaan.Kylpyhuoneen ja makuuhuoneen välisen ikkunaseinän sai avattua. Tällä kertaa ei tarvinnut alkaa kyhäämään mitään viritelmään tietokoneelle vessan puolelle, vaan tuoli, salkku ja läppäri jäivät turvalllisesti sängyn viereen. Tuossa sitä ihminen muutaman tunnin taas viihtyi !

image093

Sao Paolon keikkapaikka on kierueen suurin ja ehkä muutenkin paras, ainakin fasiliteeteiltään. Kapasiteetti about 6000. Katsomo kolmessa kerroksessa. Hyvät takahuoneet, joskin vähän mietiytti, miksi meille oli annettu tällainen huone !?

image095

Saavumme paikalle klo 11. Flavio kertoo kaiken backlinen olevan paikalla. Hyvä ! Pojat pääsevät niiden kimppuun, joskaan tällä kertaa kasaamisessa ei menisi kauhean kauaa, koska sama kalusto oli meillä käytössä edellisellä keikalla Riossa. Minä hiivin etupäähän. Avid Profilehan siellä nököttää, hyvä niin, mutta se on sijoitettu 1.2 m:n korkeuteen lattiatasosta… ei, ei, ei…

Menen kertomaan Flaviolle, että mikseri täytyy saada lattiatasoon, mutta tästä kieruemanagerimme on kuulemma käynyt kiivasta email vaihtoa jo viikkoja.Turvallisuussyistä sitä ei voi ottaa alas. Flavio kuitenkin lupaa käydä vielä kerran utelemassa asiaa ja 10 min kuluttua tuleekin ilmoitus, että mikseri voidaan siirtää alemmas. Huh. Niin mikseri oli siis jo paikalla tai oikeastaan vaan se osa, joka näyttää mikseriltä, mutta siihen tarvittava ns.FOH räkki, jossa on mm. järjestelmän tietokone, loisti poissa olollaan. Kun se puuttuu, on se melkein sama, kun autosta puuttuisi renkaat ja moottori. Odottelua… Eikö näistä nyt jo joku voisi mennä vähän helpommalla. Odottelua.. 1.5h jälkeen alkaa taas päässä pihisemään. Käyn ilmoittamassa Flaviolle, ettei tästä nyt tule oikein mitään. Huomaan kuinka tällä kotikaupungissaan olevalla kiertuemanagerilla nousee hiki. Ottaa puhelimensa ja soittaa paikallisen PA-firman Gabisomin Herra Gabille suoraan. Ääni- ja valoryhmälle oli annettu ohjeet, etteivät MISSÄÄN tapauksessa saa poistua paikkeilta ilman meidän kiertuemanagerimme lupaa. Ääniheikit vihdoin löytyvät ja reilun 2h odottelun jälkeen pääsen töihin. Talon äänijärjestelmänä amerikkalainen Meyer, hyvä hyvä. Omasta tiskistäni lähtee vain vasen ja oikea kanava, etufillit syötetään talon prosessorin kautta. PA:n alla olevat isot fillit ovat nyös jotain Meyerin valmistetta, samoin kuin lavan etureunalla olevat pienet frontfillit.

Infected Mushroomin ”In front of me” soimaan ja kuuntelemaan. Ok, PA soi suhteelisen mukavasti, mutta kun astun 5-6m mikseriltä eteenpäin alkaa etufillit kuulumaan. Kun mikseri on kuitenkin n. 25m päässä, on selvää, että noiden etukaiuttimien voimakkuutta täytyy laskea. Pyydän myöhään saapunutta talonteknikkoa laskemaan fillien tasoa ensin 9dB…

Ei se tuo vielä riitä. Näytän käsi- ja sormimerkeillä vielä 6 dB laskua. Kaveri selvästi ihmettelee ja söpöttää portugaliksi jotain. Vastaan selkeällä suomella: ”Laske nyt vaan sitä tasoa, äläkä kysele!”.

Suomenkieli tanakasti sanottuna teki jälleen tehtävänsä ja voimakkuus laski haluamani määrän. Jälleen kerran, en uskalla edes miettiä monennenko, huomaan, ettei edes näiden kiinteästi asennetut järjestelmät ole mitenkään kuosissa. Toisaalta töitähän tänne on tultu tekemään, mutta kuitenkin. Yhtäkkiä tulee ihmeeellinen de javu… Olen tavannut tämän Gabisomin äänimiehen aikaisemminkin ja kun tarkistan asiaa Flaviolta, tulee siihen myöntävä vastaus. Joo ja silloinkin muutamia vuosia sitten samainen pösilö katosi kesken äänijärjestelmän virityksen ! Täytyy seuraavalla kerralla pyytää erikseen, ettei tämä mies ole enää ääniryhmässä, kun tulemme tänne !

Ulkona kuuma, salissa hikistä ja takahuoneessa kylmä. Tämä on tuntunut olevan tämän kiertueen ilme. Tuota ilmastoinnin käyttöä en myöskään kyllä ymmärrä Pohjois-Amerikan puolellakaan.

Jos ulkona on +30 tai enemmän, ei mielestäni sisälämpötilan tarvi olla +17 !

Keikka tuli ja meni….

Panoraamakuva Outrosta tässä

Huomenna Buenos Aires, here we come !

 

18. päivä: TAM flight 8008 to Buenos Aires

 

Lentokentälle mars. Tavarat riviin järjesty ! Lepo !

image097

Siinäpä se, kolliluku 29 ja painoa jotakin 700-800 kg. On ollut kyllä täydellinen ihmetys, ettei yksikään tavara ole kadonnut näillä lennoilla. Vielä, kun ottaa huomioon kaikki henkilökohtaiset laukut, niin kaikenkaikkiaan tavaraa on noin 50 kappaletta…

Lentäminen on tylsääääääää….

Nyt oikeasti ruokaa ! Kauhee nälkä !

Taas kerran kostautuu meikäläisen aamusyömättömyys. Tai oikeasti se, etten pysty heti herättyäni syödä oikeastaan mitään. Mutta kyllä sitten reilun tunnin päästä on nälkä. Tämä on tullut vuosien aikana melko kalliiksi, kun on jääny hotellien aamiaiset syömättä.

Aamiainen kentällä ja odottelemaan koneeseen pääsyä.

Lento, mitä siitä voisi kirjoitaa ? Rullaus, nousukiito, ylös,ylös, turbulenssia, ruokaa, juomaa, turvavöiden merkkivalot päälle, laskuun, laskutelineet alas, rullaus, ulos koneesta, laukut hihnalta…

Kuljetus hotelliin ja paikallinen promoottori tarjoaa illallisen.

Sepä olikin sellainen taidon näyte, nimittäin se PIHVI. En minä tiedä, miksi tämä on niin erilaista kun missään muualla. Onko se liha itsessään vai tekotapa ? Ehkä molemmat ?!

Hyvä ruoka, parempi mieli, eikä unta tarvi kauaa kutsua, kun hotellille pääsi.

Huomenna alkaisi tämän vuoden Imaginaerum kiertueen viimeiset keikat.

Ps. Siis se pihvi oli LOSTAVA !!

 

19. päivä: 1st show, El Teatro Flores

 

El Teatro Flores. Edellisen kiertueen keikkapaikka. Ei minkäänlaista mielukuvaa paikasta etukäteen. Mutta kyllähän se muistui, kun pääsimme etuovelle. Pyöreä sali, miksauspiste toisessa kerroksessa eikä tällä kertaa ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia siirrättää mikseriä alakertaan. Eurooppalaisen mittapuun mukaan paikka olisi vaarmaan joku 1000 henkeä vetävä, mutta molemmat keikat ovat loppuunmyytyjä ja väkeä on 2000 per ilta. Tunnelmaa tulisi riittämään.

Panoraamakuva keikkapaikasta tästä klikkaamalla

 

Tämä ja huominen keikka olisi tarkoitus nauhoittaa moniraidalle. Lipiäisen Ville kuvannee keikat useammalla kameralla ja tarkoitus olis kai ”vuotaa” muutama biisi Youtubeen, kuten teimme Hartwall Areenan keikalta.

Lämppärinä joku metallibändi Uruguaysta ja takahuoneeseen kuulen myös panhuilun äänen. Kunhan nyt ei vaan alkaisi mikään tuplabasari versio siitä El Condor Pasasta. Taitaa olla tuo koko huilu vähän niinkun ”One Hit Wonder”, ei sillä mitään muuta voi soittaakaan !? Lämmittelyorkesterin lopetettua, alkaa taas normitouhut. Kamat alta pois ja linjacheck.

10 min keikkaan. Yleisö alkaa nyt todellakin lämmetä. ” OOOO LEE O LEE OLEO LEE, NIGHTWISH, NIGHTWISH !!!” laulu alkaa raikumaan salissa ja todella lujaa !

Aksu ilmoitaa, että show voi alkaa. AC/DC kiinni ja Leinonen sammuttaa salivalot. Nyt alkaakin sellainen huutomyrsy. Intron alkaessa soimaan, joudun vetämään kaikki feiderit täysille, enkä silti kuule Crimson Tidesta yhtään mitään. Siniset valot ja bändi lavalle. Jos vaan yhtään mahdollista, niin meteli nousee saavuttaen huippunsa kun Floor astuu lavalle ja Storytime käynnistyy.

Eipä keikassa oikeastaan mitään muuta ihmeellisempää kuin yleisön mukanaolo. On aika hassua kuunnella, kuinka 2000 ihmistä laulaa käytännössä kaikki kohdat kappaleista. Ei siis pelkkiä lauluosuuksia vaan niin Empun kitarasoolot kuin Ghost Love Scoren alkusointu iskut : ”hö hö hö… hö hö hö hö hö hö.. hö hö hö….”

Keikan jälkeen kuumuudesta takahuoneen kylmyyteen ja odottelemaan kuljetusta hotellille. Päätimme tulla huomenissa paikkeille klo 17, tekisimme pikaisen linjacheckin jonka jälkeen crew menisi syömään oikeaa ruokaa. Päivämme ovat olleet sen verran pitkiä, että päivittäinen ruokavaliomme on pohjautunut aika paljon fastfoodiin, hampurilaisiin ja pizzaan…

Hotellille please ja sassiin. Kylpyyn ja piiiiiitkät unet.

 

20. päivä: Toinen ja VIIMEINEN keikka tällä Latin America tourilla !

 

Takana kokonaiset 14h unta ja loikoilua sängyssä. Aivan mahtavaa. Nyt takaisin El Teatro Floresiin.

Tää näiden aikataulukäsitys tällä mantereella vai voisko sanoa yleistesti portugalia ja espanjaa puhuvissa maissa, on aika erikoinen.

Sovin eilen etupään vahdin kanssa, että tänään klo 17 olisi linjacheck. Eihän sitä seppää näkynyt paikalla vielä17.20, joten menin ja pyysin monitorivastaavan apuun käynnistämään PA:n ja laittamaan sähköt päälle. Kello taisi olla jo sitten reilusti yli puoli kuusi, kun varsinainen seppä tuli paikalle, ei selitellyt mitenkään myöhästymistään saati pyydellyt anteeksi. En jaksanut muuta kuin näyttää peukkua ja hymyillä.

Linjacheck ohi ja sitten syömään, tai oikeastaan odottamaan syömään lähtöä. Voi vee.. Odoteltiin siinä vajaa tunti, kello oli jo 18.40. Saamme selityksiä, kyllä se kuljetus saapuu kohta, ihan just tulossa. Joo joo joo. Kysymykseen kuinka kaukana se ravintola mahtaa olla ? ”5 blocks”, tulee vastaus. Hö. Nyt kävelemään ja äkkiä. Eihän tuollaista matkaa kävele kuin max 10 min.

Menemme Clapton nimiseen ravintolaan, joka aivan selvästi yrittää olla hyvinkin jonkin länsimaisen ketjun näköinen. Argentiinalainen liha, nam.

Joskin ensimmäisen illan pihvi oli niin loistava, ettei mitenkään uskalla tämän pääsevän lähellekään sen tasoa. Eikä tosiaankaan pääsyt. Tuli tehtyä se roudarin valinta: Väärä !

Tätä suositeltiin maan parhaana lihana. Ei nyt ihan lähtenyt, mutta kyllä siitä maha täyteen tuli.

Sitten takaisin Teatroon. Terramystican pojat olivat juuri menossa lavalle ja panhuilu alkoi vinkumaan. Salissa tuntui olevan vielä kuumempi kuin eilen.

Lämppärin setin jälkeen vesipullot mukaan ja ylös mikserille. Ei helekutti, nyt tänne oikeesti voi pyörtyä kesken keikan. Ilma oli kuuma, mutta ennen kaikkea kostea. Matti totesi saman asian ja kävi hakemassa meille pyyhkeet. En ole ollut ikinä missään koskaan keikalla, jossa olisi ollut tällaiset olosuhteet.

Keikka kun lähti käyntiin, huomasin myös, että se lihan ahtaminen ei ollut hyvä ratkaisu ennen keikkaa. Rupesipa kummallisesti ramaisemaan. Onneksi olin varautunut parilla paikallisella redbullilla, josta sai kummallisesti lisää energiaa…

Tunnelma oli vielä ríehakkaampi, kuin eilen. Paidattomien raavaiden miesten pitti pyöri keskellä salia. Jos musiikkia ei olisi kuullu, olisi näkymä voinut olla pikemminkin jostain Slayerin konsertista.

Tästä klikaamalla Outroon

Outro ja sitten kamojen pakkaukseen. Tämähän oli siis viimeinen keikka tällä pätkällä ja kamat lähtisivät suoraan Australiaan odottamaan, kun reilun parin viikon päästä matkustaisimme sinne.

Kaikki tulee laskettua pariinkin kertaan ja teemme samalla tarkistuksia, mitä puuttuu vai puuttuko mitään, mitä täytyy hankkia mukaanotettavaksi sinne kengurumaahan.

 

21. päivä: KOTIIN !!

 

Jiihaa.

Lobby call klo 10.30.

Tänään ei tarvitse tehdä kalustomme kanssa yhtikäs mitään, koska ne lähtivät suoraan Australiaan odottelemaan seuraavia keikkoja siellä.

Ohjelmassamme olisi ensin lento Buenos Airesista Lontoseen, siellä 4h odottelu, lento Helsinkiin ja sieltä  junalla kohti Kauhavaa ja kotia ASAP !

Päivän ensimmäinen lento on eräs pisimpiä välilaskuttomia lentoja. Matkaa kertyy yli 11000 km ja lentoaikaa jotain 13h

image099

Älysin kysyä sisäänkirjautuessani ikkunapaikkaa ja sehän sieltä ystävällisesti tulikin, molemmille lennoille.

Nukuin ainakin 8h, ainakin Aksun mukaan, joka ei saanut eikä kuulemma saa nukuttua koneessa. Minulle on aivan se ja sama missä ja miten nukkuu !

Kohta koneen vaihto Lontoossa.

 

22. päivä: Vielä matkalla… ja vihdoin kotona !

 

Lontoo ja Heathrow !

En pidä paikasta yhtään, eikä tämä toiminta nytkään parantanut mielikuvaani. Turvatarkastuksessa edelläni menevän miehen laukku otetaan läpivalaisun jälkeen sivuun, samoin minun tietokonelaukkuni, samoin kuin noin 10 muun matkustajan. Tarkastajia ei ole kuin yksi… Huh.

Kaverin laukusta löytyy 2 kpl muovipulloja 250 ja 300 ml. Tarkastajan kysymys on aiheellinen, miksi ja miten nämä ovat täällä ?

Vastaus: Ne ovat lääkkeitä

Kysymys: Missä resepti ?

Vasaus: Ei ole resepti mukana, mutta eihän nuo nyt mitään ole, lääkkeitä vaan.

Tarkastaja ottaa pullot ja menee esimiehensä luo. (Tässä vaiheessa jo ihmettelen, miksi tässä edes keskustellaan)

Päällikkö tulee paikalle ja kysyy mistä nämä on ostettu ?

Vastaus: Kaupasta

Kysymys: Äskenhän sanoitte, että apteekista

Vastaus: No, mutta kun ne on ihan vaan lääkkeeksi…

Tarkastaja: Mutta kun nämä ovat kaikenlisäksi yli sallitun 100ml…

Tätä todella turhaa keskustelua käydään oikeesti 10 min. Ja se päättyy pullojen takavarikointiin, aivan oikein !

Ihmettelin, miksi tuollaiseen edes lähdetään mukaan ? Aika selkeet säännöt, ovat ne sitten oikein tai väärin, mutta 100ml max !

Olisi ollut todella hämmentävää, jos pullot olisi saanut tuoda tarkastuksesta läpi.

Tarkastus jatkuu hiiiiitaaaaaasti. Vihdoin tulee vuoroni ja sekaisesta tietokone laukustani otetaan vain hiukkasnäyte mahdollisten räjähdysainejäämien varalta.

Mitään ei löydy, tietenkään. Turvatarkastukset ovat ihan hyviä asioita, mutta matkustajien tulisi ottaa ihan itse selvää säännöistä ja rajoituksista.

Seutula, klo 15.25. Junani lähtee Pasilasta 16.22 ja laukut ovat vielä tulematta. Nyt pääsen iPadilla nettiin ja tarkistan seuraavan junan. Se lähtisi vasta 18.35 eikä minua huvittaisi odotella enää yhtään missään. saan laukut 15.38 ja jonottamaan taksia. nyt näyttää pahalta pitkä jono, ei takseja ja vielä eteeni tunkee joku venäjää puhuva mies. Näytän jonon päätä 10 m takanani ja kehoitan ukkoa nyt vaan menemään sinne. 15.52 saan taksin alleni. Annan kuskille kaksi vaihtoehtoa: 16.20 mennessä Tikkurilaan tai jos ei ehditä siihen niin sitten menemme Pasilan asemalle. Kuljettaja tokaisee että kyllä me sinne Tikkurilaan ehdimme.

Ehdin 2 minuutin marginaalilla, joskaan paikkalippuahan ei nyt ole, kun en ehtinyt ostaa lippua etukäteen. Juna näyttää olevan aivan täynnä.

Onnekseni satun löytämään paikan, johon ei kukaan tullut ja sain matkustaa rauhassa ja kirjoittaa näitä blogeja loppuun !

Juna saapuu Kauhavalle noin 30 min myöhässä, Maarit vastassa,halausten ja pussailun jälkeen kotiin. JEE !

Teen vielä jonkinlaisen yhteenvedon koko reissusta, kunhan selviän tästä normirundin jälkeisestä flunssasta…

29.8 -08: Tästä se taas lähtee !?Vihdoin päästiin Philadelphiaan ja hotelliin. Takana 11 tunnin lennot ja 3 h odottelu Lontoon Heathrow:lla. Täytyypä raivoissaan, pitävät noita otuksia rotan kaltaisina maanvaivoina ! Täytyy siirtää muutama kuva myös tänne !001 002Nämä kuvat siis viime vuodelta…
adminNightwish Etelä-Amerikka 2012